sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Talo moskeijan vieressä / Kader Abdoler

Talo moskeijan vieressä kertoo, nimensä mukaisesti, talosta moskeijan vieressä ja elämästä siellä. Talo sijaitsee Senedzanin kaupungissa, Iranissa, ja aika on 60-luvulla. Talo moskeijoineen on kuulunut samalle suvulle jo ikuisuuksia ja saman katon alla asuu useampi perhe. Talon arkinen johtaja on arvostettu mattokauppias Agha Dzan, hengellinen johtaja on taas moskeijan imaami, joka useimmiten on sukulainen hänkin.

Kirjailija kertoo takaliepeessä kirjoittaneensa kirjan Euroopalle tarkoituksenaan poistaa mystiikka islamista ja näyttää islamin olevan elämäntapa. En ole perehtynyt kovin syvällisesti islamiin, joten siinäkin mielessä tämä oli mielenkiintonen lukukokemus. Osa yksityiskohdista jäi kysymysmerkiksi, mutta jollain lailla kuva selkiytyi. Olennaisimmaksi minulle nousi se, että islam ei ole vain hunnutettuja naisia ja eristyneisyyttä sekä vallan väärinkäyttöä, vaan myös rauhallisempia ja positiivisempiakin asioita.

Kirja kuvaa Iranin historiaa sen eräässä murrosvaiheessa. Välillä huomaan vertaavani tätä Kirjavarkaaseen, joka toki tapahtuu natsi-Saksassa, mutta jollain tavalla Khomeinin vallankumous kuitenkin muistuttaa noita tilanteita. Tavallisten ihmisten elämä häiriintyy, ensin muutokset ovat pienempiä, vaarattoman oloisia, mutta sitten valta sokaisee ja väkivaltaisuus kasvaa. Koetaan menetyksiä, syntyy vastarintaliikkeitä. Näin Iranissakin. Olisi oikeastaan kiinnostavaa lukea aiheesta lisääkin, muistan ainakin nähneeni shaahitar Farah Diban muistelmat kirjastossa, kenties pitäisikin napata se seuraavaksi mukaan?

Kirjassa henkilöt jäävät hiukan kaukaisiksi, tämä on minulle pieni pettymys. Moni henkilöistä olisi kiinnostanut syvemminkin, mutta ehkä kirjan ajatuksena on näyttää ihmiset pieninä lastuina ajan laineilla, ohimenevinä tuttavuuksina.

Vielä sananen kannen kuvasta... Mitä pidempään kuvaa katselen, sen enemmän siitä pidän. Värit ovat ihanan pehmeät, ilmapiiri jollakin tavalla raukea.

Tämän lainauksen juhla, nowruz, kuulostaa muuten vähän meikäläisten pääsiäiseltä...
"Kevään myötä tulee nowruz, persialainen uusivuosi. Nowruzia, alunperin kuninkaallista juhlaa, vietettiin suureellisesti aina kevään tullen jo Persian ensimmäisten kuninkaiden palatseissa.
Kodeissa aloitetaan suursiivous jo kaksi viikkoa ennen juhlapäivää. Kevät toivotetaan tervetulleeksi idättämällä lautasella sabze-ruohoa vehnänjyvistä. Lapsille ostetaan uusia vaatteita ja kenkiä sukulaisvierailuille varsinkin isovanhempien luokse. Kaikesta huolehtivat naiset, ja vasta kun he ovat saaneet kaiken muun valmiiksi, he ottavat aikaa itselleen." 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti