sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Susipalatsi / Hilary Mantel

Susipalatsin lukemista olen miettinyt jo jonkin aikaa, Tudoreiden aika kun on kovin kiinnostava, vaikkakin jo laajalti kuvattu, vaihe Englannin historiassa. Kirjailijoiden innon kyllä ymmärtää, onhan kyse kiinnostavasta murrosvaiheesta kansan historiassa ja kuningas Henry monine vaimoineen kutittelee kieltämättä uteliaisuutta. Tarina on siis jo entuudestaan minulle tuttu, olen lukenut siitä mm. kuningas Henryn, Boleynin sisarusten kuin Katarina Aragonialaisenkin näkökulmasta. Fiktiona ja faktanakin. Susipalatsi on kuitenkin vähän erilainen, jo siksikin että sen pääosassa on virkamies, Thomas Cromwell.

Mantelin käyttämä kieli tuntuu erilaiselta, se tuntui vievän tehokkaammin toiseen aikaan, aikaan jossa Shakespeare ei ollut edes syntynyt. Silti osa kielikuvista tuntui melkein oudoilta, varsinkin kun tarinan päähenkilö on yksinkertaisista oloista pitkälle ponnistanut mies. Naisten oikeudet ovat nekin kaukaisia, tosin aika jolloin nainen voi nousta valtaistuimelle on lähempänä kuin kirjassa arvataankaan. Kirjan naiset ovat kuitenkin sisukkaita ja voimakastahtoisia, eivät pelkkiä pelinappuloita.

Oikeastaan, olin yllättänyt löytäessäni kirjasta niinkin paljon huumoria, olin ajatellut Susipalatsin toisenlaiseksi. Vakavammaksi. Eikä Susipalatsi mikään huumoriteos olekaan, mutta juuri nuo pienet ja terävät neulanpistot olivat minusta parasta kirjassa. Eniten huomasinkin nauttivani Cromwellin ja Anne Boleynin välisestä sanailusta. Ja vaikkei Mantellin kuvaama Anne kaikkein viehättävin ihminen olekaan, on hänkin tässä kirjassa kovin moniulotteinen ja kiinnostava. Teräväkielinen ja -älyinen nainen, joka myy itsensä pala palalta. Ei kaunotar, mutta nainen jonka läsnäolo on vahva.

Thomasin tarina alkaa poikasesta, joka pakenee seppä-isänsä nyrkkejä maailmalle. Sepän poika kuitenkin pääsee pitkälle elämässä, lähes vallan ytimeen. Samalla saadaan vielä yksi näkemys ajasta ja teoista, jotka johtivat mm. anglikaanisen kirkon syntyyn. Se avaa ikkunan hetkeen, jossa yhden lapsen sukupuoli voi muuttaa maailmaa.

Olen aikaisemmin saanut Cromwellistä kylmän ja virkamiesmäisen kuvan, mutta Susipalatsi toki pehmentää ja tekee Cromwellistä inhimillisemmän. Se tarjoaa myös syitä kylmyyteen. Mantellin Cromwell on elämän kovettama mies, jolla ei taida oikein olla varaa lempeyteen. Silti, lämpöä ja uskollisuuttakin löytyy. Cromwell on analyyttinen mies, taitava arvioimaan ja laskemaan hintoja, hänen huumorinsa on synkkää ja ainakin minä nautin siitä.

Kansitaidekin kiehtoi minua kovasti, se tuntui onnistuneelta ja tehokkaalta., nappasihan se huomioni heti kirjaston hyllyssä. Kannessa on siis kirjaillun oloinen valkoinen Tudor-ruusu, punaisella pohjalla.
"Jollakin karulla, epätoivoisella tavalla hän odottaa halukkaasti pääsiäistä, paaston päättymistä, katumuskauden loppua. Tämän mustan maailman takana on toinen maailma. Mahdollisuuksien maailma. Maailma, jossa Anne voi olla kuningatar, on maailma, jossa Cromwell voi olla Cromwell. Hän näkee sen, ja sitten taas ei enää. Hetki on ohikiitävä. Mutta oivallusta ei voi enää vetää takaisin. Ei voi palata hetkeen ennen sitä."
(Cromwell näkee pienen prinsessa Elizabethin ensi kertaa)
 "- Mutta tuo tukka! hän sanoo.
-Aivan, lady Bryan huokaa syvään. - Kaikella kunnioituksella hänen pikku korkeuttaan ja hänen kuninkaallista majesteettiaan kohtaan, lasta voisi esitellä markkinoilla porsaana. Lady Bryan tarttuu lapsen myssyyn ja yrittää työntää sojottavia hiuksia takaisin sen suojaan."

7 kommenttia:

  1. Juuri katselin tätä kirjaa kirjakaupassa. Historiallisten romaanien ystävänä tämä houkuttelisi, mutta olen vähän epäröinyt että jos tämä onkin vaan huttua kaikista kehuista huolimatta. Pikavilkaisulla kieli vaikutti tosiaan aika modernilta.

    Mutta jäänpä pohtimaan tähän tarttumista. :)

    VastaaPoista
  2. Olen juuri lukemassa tätä ja kummasti välillä puuduttaa, mutta jotain tässä on sellaistakin että en taida luovuttaa.

    Kieli on todella omanlaistaan, olen koettanut analysoida mitkä ovat ne keinot, millä tähän on saatu tämä "historiallinen" tunnelma, mutta en ainakaan vielä osaa eritellä niitä. Saattaa olla, että tässä on ollut kääntäjällä miettimistä, kuinka tunnelman välittää...

    VastaaPoista
  3. Salla, Susipalatsi ei oikein aluksi innostanut minuakaan. Tarina pääpiirteittään taitaa olla jo puolelle maailmaa ennestään tuttu ja Cromwell päähenkilönä ei oikein kiehtonut. Onneksi kuitenkin tuli tämäkin napattua lukukasaan, koska loppujen lopuksi pidin tästä.

    Erja, kieli taitaa olla tässä se koukuttava tekijä ja se outo huumori. Osa kielikuvista ja mielikuvista oli niin ... suoria, niinkuin tuo lainaamani kohta jossa prinsessa Elisabetin sanotaan näyttäävän porsaalta. H

    VastaaPoista
  4. Minulla on tämä hyllyssä ja kirja on kiinnostanut jo kauan. Onhan se kovin kehuttu ja palkittu. Tarttuminen on kuitenkin käynyt tahmeasti. Taidan pelätä, että kirja on liian vaikea ja onhan se niin paksukin. :) Saapa nähdä, milloin pääsen tämän lukemaan ja muodostamaan perustellumman mielipiteen!

    VastaaPoista
  5. Karoliina, rohkeasti vaan! Minusta tämä ei ollut vaikea kirja luettavaksi, paksu se tosin on. Itse arastelin tuota Cromwelliä päähenkilönä, ajattelin hänen olevan kuivakka ja tylsä - mutta toisin kävi.

    VastaaPoista
  6. MInä tykkäsin tästä vielä toisellakin lukukerralla; juuri ovelasti älykäs dialogi on yksi syy... tulee West Wing mieleen! :-) Eipä silti, olen huono arvioimaan koska tykkään melkein jäljestään Tudoreista kertovista kirjoista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tästä tuli vähän erilainen kuva Cromwellistä, ehkä jotenkin inhimillisempi ja elävämpi. Ja Mantelin huumori on kyllä sellaista vähän mustaa, minun makuuni!

      Minulla on vähän sama vika Tudoreiden suhteen, melkoisen värikästä porukkaa...

      Poista