lauantai 3. joulukuuta 2011

1Q84 Book 3 / Haruki Murakami

Päätin Haruki Murakamin 1Q84 sarjan ensimmäisen niteen (kirjat 1-2) hämmentäviin tunnelmiin. Kirjan loppuratkaisu jäi auki, siksipä oli jatkettava kolmososaan. Kirjojen julkaisutavasta muuten kerrottakoon, että Japanissa 1Q84:n kaksi ensimmäistä kirjaa ilmestyivät yhdessä niteessä ja tämä kolmas osa erillisenä, vuotta myöhemmin. Lukemassani englanninkielisessä versiossa oli noudatettu samanlaista tapaa, siksi kolmososa tulee myös blogiini omana postauksenaan.

Kirjan kertojina ovat edellisestä kirjasta tutut Aomame ja Tengo, heidän lisäkseen kertojana toimii herra Ushikawa, kieron sorttinen yksityisetsivä, joka edellisessä kirjassa ahdisteli Tengoa. Nyt herra Ushikawalla on uusi toimeksianto, Sagigake haluaa hänen etsivän Aomamen joka ensimmäisten osien tapahtumien jälkeen on kadonnut. Tengokin etsii tahollaan Aomamea ja yrittää samalla selvitellä oman menneisyytensä mysteereitä. Ja jotta ympyrä sulkeutuisi, niin Aomame tietysti etsii Tengoa...

Nyt kun koko setti on luettu, on takki aika tyhjä. 1Q84 ei ollut ihan minun juttuni ja tämän kolmannen osan kohdalla aloin jo turtua ja vähän ärsyyntyä kaikenlaisiin kummallisuuksiin joille ei ollut minkäänlaista loogista syytä. En ole tosikko (ainakaan omasta mielestäni!) ja mielikuvituksen käytöstäkin kyllä pidän, mutta kaipaan silti sitä että asioilla annetaan selityksiä, että voin jollakin tavalla yrittää ymmärtää maailmaa, josta luen. Minun makuuni 1Q84:n jälkeen jäi liian paljon asioita auki, todennäköisesti kyseessä on kirjailijan oma tyylikeino, tapa kuvata tuon rinnakkaismaailman outoutta, mutta jotenkin se kaihertamaan.

Kokonaisuutena 1Q84 on aika raskas, varmaan monelle toki antoisakin kokemus. Kirjan pituus, kokonaisuudessaan n. 1000 sivua, on silti kyllä hurjan paljon. Varsinkin kolmannessa kirjassa oli minusta kappaleita jotka eivät sitten loppujen lopuksi kuitenkaan kuljettaneet tarinaa merkittävästi eteenpäin. Muutenkin kirjassa on paljon juonenosasia, joihin lukija kiinnittää huomionsa, mutta jotka sitten lopuksi eivät kuitenkaan kehity mihinkään. Minusta tämä oli turhauttavaa.

Huh. Nyt se on luettu.
"Like dark, soft water, sadness took over Aomame's heart, soundlessly, and with no warning. The best antidote at a time like this was just to shut off that stream of memories and think only of Tengo. Focus, and recall the touch of the ten-year-old boy's hand as she had held it for a fleeting moment. And then she called forth from memory the thirty-year-old Tengo sitting on top of the slide, she imagined what it would feel like to be held in those large, strong arms."
 Sivuja: 364

11 kommenttia:

  1. Huihui. Olen tehokkaasti vältellyt Murakamia, tämän kirjan kohdalla mietin että josko sittenkin uskaltaisin. Mutta nyt kun luin tämän postauksesi niin taitaa Murakamit jäädä kokeilematta. :S

    VastaaPoista
  2. Noora, ei tämä huono kirja ollut- huonoa en todellakaan olisi kahlannut 1000 sivun verran... Mutta tässä oli aika paljon sulateltavaksi ja nyt olo on melko uupunut. Eli en halua lannistaa, mutta jos lähdet tätä lukemaan, niin kannattaa ehkä pitää pieni tauko osien 1-2 jälkeen. Näin jälkikäteen ajateltuna, näiden vetäminen yhteen pötköön aiheutti jonkun sortin Murakami-ähkyn...

    VastaaPoista
  3. Aa, no siinä tapauksessa pitääkin harkita uudelleen :)

    VastaaPoista
  4. Minä en ole vielä lukenut yhtään Murakamia, mutta taidan aloittaa jostain vähän ohuemmasta ja helpommasta kuin tästä;)

    VastaaPoista
  5. Sanna, tuohan olisi ollut tietysti se järkevin tapa toimia minunkin kohdallani. Mutta hei, taas ollaan yhtä kokemusta ja tiiliskiveä rikkaampia!

    VastaaPoista
  6. Juuri sain 1Q84:n päätökseen. Kirjoitan parhaillani siitä postausta. Täytyykin linkittää tämä sun arvostelusi omaani, sillä olet kokenut kirjan samankaltaisesti kuin minä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva lukea muidenkin kokemuksista, minulle tämä tosi hämmentävä kirja. Outo ja hieno. :)

      Poista
  7. Siis mitä, enkö minä ollutkaan kommentoinut tänne! Näin se on ihmisen muisti huono.

    1Q84 oli kyllä aika tyhjentävä kokemus, minä pidin mutta kyllä sen kanssa sai urheilla. Vähän sama muuten vaivasi että paljon aloitettiin ja sitten ei ihan kaikkea solmittu yhteen. Tai eihän aina tarvitsekaan, mutta jotain edes..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan siinä tosiaan luettavaa, loppua kohden alkoi kisaväsymys vaivata.

      Makea kirja, mutta oli sitä paljon. Ja olen samaa mieltä noista aloittamisista, joihinkin juttuihin olisi ollut kiva saada loppu.

      Poista
  8. Tuohon toiseen postaukseesi jo ihastustani vuodatinkin... Minä aivan ehdottomasti pidin kirjasta, vaikka osat 1 ja 2 olivat ehkä luistavampia kuin kolmonen. Hyvä tosin oli sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäiset kirjat olivat ehkä kuitenkin suosikkejani, kolmosessa tunnelma vaihtui jo hieman. Mutta en valita.

      Poista