tiistai 6. joulukuuta 2011

Missä kuljimme kerran / Kjell Westö

Joulukuun kunniaksi päätin hemmotella itseäni Westöllä. Ja itseasiassa Missä kuljimme kerran sopii hienosti itsenäisyyspäivään, kuvaahan se itsenäisen Suomen alkuvuosia. Tämä oli mainio aamujen bussikirja, ruuhkat eivät paljon haitanneet kun sai syventyä Eccun ja kumppaneiden elämään.

Kirja oli toisaalta tuttua Westötä, toisaalta se tuntui vähän vaikealta. Alkupuolen sotakuvaukset olivat jännittävää ja mielenkiintoista luettavaa, kirjan nuorille oli elämä mahdollisuuksineen auki. Sitten alkoi vanheneminen saada otettaan... Kirjan kirjeistä koostuva luku oli työlästä luettavaa. Vaikka kirjeet olivatkin sinänsä hyvin kirjoitettuja oli lukijana vaikeaa aina ymmärtää kuka itse asiassa kirjoittikaan.Samaa työläyttä oli kirjassa muutenkin, henkilöjoukko on uskomattoman suuri ja välillä sivuhenkilöiden muistaminen aiheutti tuskaa. Ajattelin kuitenkin tämän henkilöjoukon kenties olevan tarkoituksellinen tässä tarinassa joka on - ainakin minusta - selkeästi rakkauslaulu Helsingille. Ikäänkuin Westö yrittäisi henkilöiden määrällä korostaa sitä, millainen määrä ihmiskohtaloita tässä kaupungissa asuukaan. Kaupunkihan on täynnä alluja, mandeja, lucieita, eccuja...

Westön kieli oli jälleen kerran kaunista, välillä löysin niin kauniita lauseita ja ajatuksia että niitä oli pakko pysähtyä hetkeksi makustelemaan. Hän oli myös veistänyt kokoon mielenkiintoiset henkilöt ja tarinan, joka ei ole ihan tavallinen vaikka se oikeastaan onkin juuri se tavallinen tarina. Se on tarina, joka olisi voinut tapahtua oikeasti, tässä elämässä.

Henkilöistä minun on vaikeaa kirjoittaa. Vaikka suhtaudunkin lukijan rakkaudella heihin, en tästä joukosta löytänyt ketään kehen samaistua. On Eccu, jolle on annettu niin paljon ja joka silti kantaa mukanaan maailmantuskaa ja heittää kaiken menemään. On työläispoika Allu, joka on saanut niin vähän ja joka on nähnyt niin paljon. On Lucie, joka oivaltaa jo nuorena sen, että me kaikki olemme kuin ruohonkorsia, täällä yhtenä päivänä, poissa toisena. Joka haluaa elää. On Cedi, jonka maailma kovettaa.

Kirjan kuvaama ajanjakso, 1920-luvun kiihkeys ja 1930-luvun poliittiset ja taloudelliset kuohunnat, saivat minut miettimään sitä millaista aikaa nyt elämme. Jollain lailla tuon ajan kuvaus muistuttaa minua kovasti tästä hetkestä, talous on kriisissä, epävarmuus saa kaikenlaiset lieveilmiöt nousemaan, jotenkin tuntuu että Suomi elää taas jonkinlaista murroskautta. Toistammeko taas samoja virheitä jotka ovat toistuneet jo sukupolvien ajan vai olemmeko oppineet jotain?

Alla olevan lainauksen halusin liittää tähän, koska se oli kauneita mitä olen lukenut kotvaseen. Se kosketti ja tähän lauseeseen minä samaistuin. Ja luulen, että tästä, kaupungista täynnä muistoja ja tarinoita, tässä kirjassa oli kyse.
"Joka ikiseen paikkaan jossa ihminen on kulkenut jää muisto hänestä. Se on useimmille näkymätön, mutta ne, jotka tuntevat tuon ihmisen ja rakastavat häntä, näkevät sen kuvan aivan selvästi mielessään kun he kävelevät ohi. Niin kauan kuin nuo rakastavat ihmiset ovat olemassa, niin kauan säilyy myös kuva, myös silloin kun itse kulkija on kuollut. Sen vuoksi kaduilta kohoaa joskus lämpöä meidän kävellessämme niitä pitkin. Siitä me muistamme kaikki ne ihmiset, jotka ovat siellä kävelleet, rakastaneet ja vihanneet ja toivoneet ja kärsineet. Muista se, Henriette kiltti: niin kauan kun joku tietää meidän kulkeneen täällä ja niin kauan kuin joku muistaa meitä lämmöllä, kadut kantavat meidän nimiämme."
Hyvää syntymäpäivää Suomi!

Sivuja: 586
Kirjasta lisää: Jokken kirjanurkka, Ankin kirjablogi, Kertomus jatkuu
Äänikirjan ystäville vinkiksi tämä: Kotilieden sivuilla saa ilmaiseksi kuunnella kirjan, klik!

19 kommenttia:

  1. Tämän aion lukea joskus. Ihana tuo lainaus tosiaan, kiitos - ja hyvää itsenäisyyspäivää sinullekin!

    VastaaPoista
  2. Minusta kirjoitit tästä todella hienosti! Itse luen tätä parhaillaan ja olen samoilla linjoilla kanssasi:)

    Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  3. Maria, minusta tuo lainaus on ihana - ja totta. :)

    Sanna, kiitokset. Minusta tämä oli ihana kirja lukea.

    VastaaPoista
  4. Westö on suuri rakkauteni. En voi siis muuta kuin kehua tätä kirjaa.

    VastaaPoista
  5. Ihana lainaus ja hieno kirja jonka luen toivottavasti pian uudelleen. Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  6. Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta kävin juuri katsomassa tästä tehdyn elokuvan, molemmat minusta "ihan hyviä".

    Käytän ihan tarkoituksella tuota vähän ikävää ilmaisua, kun näissä ei todellakaan ole mitään vikaa, mutteivat silti saa minua ihmeemmin syttymään. Aihekin on mitä sydämeenkäyvin, mutta en tiedä miksei Eccun elämäntuska saa minua silti räytymään mukana.

    VastaaPoista
  7. Paras kirja ikinä, elin täysin mukana - ja elokuvakin oli hyvä, henkilöt etenkin juuri sellaisia, sennäköisiäkin kuin pitikin eli sellaisia kuten itse oli kuvitellut. Tämä jos mikä sopii itsenäisyyspäivään, kirjan myötä vasta oikeastaan tajusin, miten paljon sota vieläkin vaikuttaa meihin ja miten lähellä se ajallisesti vielä on. Toivotaan todella, ettei nyt olla samanlaisen kauden kynnyksellä mitä kirja kuvaa.

    VastaaPoista
  8. Linnea, ihanaa itsenäisyyspäivää sinullekin!

    Erja, eiväthän kaikki kirjat kaikille kolahda. Joskus aika on väärä, joskus henkilöistä tai tapahtumista ei vain löydy sitä juttua joka sytyttäisi juuri sinut.

    Arja, minä en ole vielä tuota elokuvaa uskaltanut katsomaan, ehtisiköhän sitä joulun välipäivinä... Minustakin tämä on sopiva kirja juuri tähän päivään, kertoohan se juuri niistä ajoista ja ihmisistä, joista kansakuntamme muovattiin. Hyvässä ja pahassakin.

    VastaaPoista
  9. Voi miten sopiva itsenäisyyspäiväkirja!

    Kun sanot, että et löytänyt, kehen samastua, niin minulle kävi samoin. Ja silloin kirja ei usein tunnu muulta kuin 'ihan hyvältä', kuten Erja kirjoitti.

    VastaaPoista
  10. Margit, näinhän se menee. Parhaista kirjoista löytyy se oma juttu...

    VastaaPoista
  11. Oletpa valinnut mainion kirjan itsenäisyyspäivälle. Itsekin kirjoitin tästä ihan vasta ja minulle tästä kirjasta tuli Se paras Westö <3 (http://kannestakanteen.blogspot.com/2011/12/kokoonnutaan-perhoslamppujen-alle.html).

    Ihanaa itsenäisyyspäiväniltaa!

    VastaaPoista
  12. Kaisa, minulle tämä tulee ehkä kakkoseksi Isän nimeen -kirjan kanssa. Se oli ensimmäinen Westöni ja siihen liittyy rakkaita muistojakin.:)

    VastaaPoista
  13. Ihana lainaus tosiaan! En ole vielä lukenut yhtään Westön kirjaa (noloa), mutta tämän haluaisin ehtiä lukemaan pian, ennen kuin käyn katsomassa elokuvan.

    Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa, Norkku! :)

    VastaaPoista
  14. Sara, tämä saattaisikin olla sinun tyylisesi kirja, toivottavasti löydät sille aikaan!

    Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa sinnekin!

    VastaaPoista
  15. Minusta hieno postaus.

    Kertailin kirjaa, kun olen sarjaa FST:ltä seurannut. Sai nuivat arvioinnit, ja odotukseni ylittyivät :)

    VastaaPoista
  16. Kiitos, Jokke. Minä sitten unohdin koko sarjan, toivottavasti se uusitaan pian... :/

    VastaaPoista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista