keskiviikko 25. tammikuuta 2012

The Swan Thieves / Elizabeth Kostova

En tiedä miksi epäröin niin pitkään Elizabeth Kostovan The Swan Thieves -kirjaan tarttumista. Ehkä siksi koska se oli paksu, englanniksi ja käsitteli taidetta. Taisin pelätä sen olevan työläs luettava. Joten kerta toisensa jälkeen nostin kirjastokasasta jonkin muun kirjan kunnes en enää voinut välttää Kostovaan tarttumista. Ja rakastuin melkeinpä heti ensimmäisellä sivulla. Ihastuksekseni The Swan Thieves osoittautuikin nopealukuiseksi, kauniisti kirjoitetuksi ja kiehtovaksi teokseksi. Sellaiseksi, jota tekee melkein mieli säästellä parhaaseen lukuvireeseen, jotta pystyy varmasti nauttimaan täysin.

Nautin kyllä Kostovan kauniista kielestä ja upeista mielikuvista, jotka sopivat hienosti kirjaan  joka pyörii impressionistisen taiteen ympärillä. Jälleen kerran liikuttiin kahdella aikatasolla ja kahden maalarin välillä, menneessä oli ranskattaren, Béatrice, ja nykyisyydessä Robert, lahjakas taiteilija, joka eräänä päivänä yrittää hyökätä Kansallisgalleriassa näytteillä olevan maalauksen kimppuun.

Yhteys Béatricen ja Robertin välillä ei ole selvä ja vaikka Kostova toki pieniä vihjeitä antoikin, aloin kirjan puolivälissä jo vähän tuskastuakin. Sillä vaikka Béatricen ja Robertin kertomukset omilla tahoillaan etenivätkin, tuntui siltä että varsinainen punainen lanka kirjasta oli kateissa. Kunnes pikkuhiljaa aloin ymmärtää, että kenties vika olikin minussa. Kirjaa oli luonnehdittu psykologiseksi mysteeriksi ja vaikka löysinkin siitä molempia elementtejä, jäi varsinaisen mysterin osuus mielestäni melko heikoksi ja melkeinpä pettymykseksi. Psykologinen puoli sen sijaan - rakkaudet, petokset ja pettymykset, lahjakkuus ja mielisairaus, taiteilijan työ - osoittautuivat huomattavasti kiinnostavammiksi. Parhaimmillaan kirja onkin kuvatessaan taidetta ja maalarin työtä, näistä Kostova kirjoittaa todella kiehtovasti ja mukaansa tempaavasti.

Lukuromaanina kirja miellyttävä ja koukuttava, kirjan mysteeri kuitenkin osoittautui pettymykseksi, koska odotin jotain suurempaa ja vähemmän ennalta-arvattavaa. En ehkä edes mainostaisi tätä mysteeriksi... Pientä miinusta antaisin myös pituudesta, aloin nimittäin jossakin vaiheessa jo kyllästyä lukemaan Robertiin rakastuneiden naisten, erityisesti Maryn, pitkähköä selvitystä siitä kuinka suhde oli alkanut. Pieni karsiminen olisi siis ehkä ollut paikallaan.

Kaunis kansi on yksinkertaisuudessaan upea, joskin kirjan lukemisen jälkeen se tuntuu hiukan liian suloiselta kirjan sisältöön nähden. Olisin ehkä halunnut nähdä kannessa jotain aidompaa ja rosoisempaa, oikean maalauksen. Kenties Ledan ja joutsenen tai jonkin mukaelman nuoresta, tummatukkaisesta naisesta... Kirjan kotisivuilla on kuvitteellinen bio Beátricesta sekä muutamia naistaiteilijoita, joiden töistä Kostova on ammentanut inspiraatiota kirjaansa.
"Now when I dream big, it's for my patients, that they may eventually feel the ordinary cheerfulness of kitchen and orange, of putting their feet up in front of television documentary, or the even bigger pleaseures I imagine for them of holding down a job, coming home sane to their families, seeing the realities of a room instead of a terrible panorama of faces. For myself, I have learned to dream small - a leaf, a new paintbrush, the flesh of an orange, and the details of my wife's beauty, a glistening at the corners of her eyes, the soft hair of her arms in our living room's lamplight when she sits reading."
Little, Brown, 2010
Sivuja: 561
Kirjasta lisää: Kirjailijan kotisivut, Insinöörin kirjahylly
So American: kategoria: Modern woman writers, osavaltio Tennesee


8 kommenttia:

  1. Kiitos, oli mielenkiintoista lukea tästä! Minulla on Kostovan suomennettu Historiantutkija hyllyssä (syksyn alesta ostettu) ja en ole osannut päätää, onko se tosi kiinnostava, vai meneekö vähän nykyisen kirjallisuusmakuni ohi. :) Lukemallahan se selviäisi.

    Minuakin muuten harmittaa, kun varmaankin markkinointisyistä kirjojen mysteeriaspektia korostetaan ja liioitellaan ihan turhaan. Moni lukukokemus olisi parempi, kun ei odottaisi hurjien salaisuuksien paljastumista jne., vaan tietyt mysteerielementit saisivat rauhassa olla maltillisempi osa tarinaa. Yritän nykyisin lukea tietyntyyppisiä kirjoja siten, että oletan ratkaisujen olevan ennalta-arvattavia (koska usein ne ovat), etten vain pettyisi. :) Kirjassa yleensä kuitenkin on muitakin ansioita kuin se mysteerin selvittäminen ja paljastuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas olen käännellyt Historiantutkijaa käsissä mutta toistaiseksi jättänyt väliin, koska Dracula-aspekti ei oikein kiinnostaisi. Tämän jälkeen kyllä rupesin miettimään kannattaisiko sittenkin ottaa riski, koska Kostova kirjoittaa kyllä hirmuisen kauniisti.

      Minusta tässä kohdin mysteerin mainostaminen teki kyllä hallaa kirjalle ja lukukokemukselle. Rehellisempää olisi ollut mainostaa kirjaa, jossa käsitellään taiteilijoiden elämää ja parisuhteita - olisin siltikin lukenut sen, mutta paljon paremmalla mielellä.

      Poista
  2. Kiitos Norkku minunkin puolestani! Impressionismi on ehdottomasti suosikkini taidesuuntauksista, joten voisin kyllä lukea tämän jo ihan sen perusteella.

    Minua jännittä tällä hetkellä mysteerisyys 1Q84:ssä, että onko siinä (no siis on joo) ja millainen ja miten kaikki käy päinsä. En enää edes muista sinunkaan arviostasi mitään joten olen yhtä kujalla kuin henkilöhahmotkin. :)

    Jos / kun tämän luen, niin muistan pitää mielessäni tuon taiteilijan elämä ja parisuhde - aspektin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit Linnea! Taide-osuus oli minusta tässä parhainta, siitä olisin mielelläni lukenut lisääkin.

      1Q84 onkin sitten yksi iso mysteeri, muistaakseni en sen luettuanikaan ihan ymmärtänyt mitä olin lukenut. :D

      Poista
  3. Tykkäsin tosi paljon Kostovan Historiantutkijasta, ja tämänkin haluaisin ehdottomasti lukea. Taidan kuitenkin jäädä odottelemaan, josko tämä suomennettaisiin. Taide on kieltämättä kiinnostava aihe kaunokirjallisuudessa, mutta minua epäilyttää, etten ehkä saa kirjasta kaikkea irti, jos lukisin englanniksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossu, onhan tämä melkoinen mötikkä englanniksi luettavaksi, ymmärrän hyvin huolesi. :)

      Poista
  4. Minulla oli tämän suhteen aika ristiriitaiset tunteet. Mysteerihän tämä ei lainkaan ollut, taiteilijaromaani ja mielisairauden kuvaus enemmänkin, ja sellaisena tähän tartuinkin. Pidin myös siitä rakenteellisesta seikasta, ettei Robert itse ollut lainkaan äänessä vaan kuva hänestä muodustui läheisten ihmisten kautta psykiatrin tutkiessa syitä hänen tekoonsa. Mutta olen kanssasi samaa mieltä siitä, että tiivistämistä olisin kaivannut, ja aika reippaastikin.

    Kuuntelin tämä äänikirjana, ja siihen oli todella panostettu. Tavallisen yhden lukijan sijaan jokaiselle tarinan kertojalle oli annettu oma lukija, eli heitä oli kaikkiaan viisi. Parasta oli psykiatrin osat lukeva Treat Williams. Kamalinta taas oli Beatricen osat tekoranskalaisella aksentilla lukeva nainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukutoukka, mysteeri on tosiaan tässä yhteydessä melkoista liioittelua... Taitaa lähinnä olla myyntikikka. Minusta oli se, ettei Robert ollut äänessä, oli oikein osuva veto. Se, ettei Robert "puhunut" tuntui uskottavalta hänen tilansa suhteen.

      Hyviä nimiä äänikirjan lukijoina!

      Poista