keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Buddha: kertomus valaistumisesta / Deepak Chopra

Deepak Chopran kirja katseli minua kirjaston hyllystä parinkin käynnin ajan. Se oli nostettu näytteille ja ihmettelin miksei kukaan ollut tarttunut siihen. Tunnettu tekijä, mielenkiintoinen aihe ja veikeä kansi - kuinka tätä kukaan voisi vastustaa. Vaikka vastustinhan minäkin alkuun, ajattelin että Chopra ja Buddha yhdessä saattaisivat osoittautua hiukan turhankin henkeväksi minulle. Mutta lopulta oli vain pakko tutkia mitä kirja, jonka kannessa oli niin mainio pullea Buddha, piti sisällään. Kun tajusin teoksen olevan kuvitteellinen elämäkerta, olin myyty.
"Se on vain vesisade. Se ei ole millään lailla tärkeää. Hyväksyn sen. Rauha on sisälläni."
Siddharta syntyy kauan odotettuna prinssinä Sakyan kuningaskuntaan, nykyisen Nepalin alueelle. Hänen isänsä oli sotaisa kuningas Suddhodana, äitinsä kuningatar Maya. Pian lapsen syntymän jälkeen rakastettu kuningatar kuolee, tästä demonit saavat ensimmäisen aseen nuoren prinssin mielen piinaamiseen. Kuningas Suddhodana taas saa kuulla ennustuksen, jonka mukaan hänen pojallaan on kaksi vaihtoehtoista polkua. Hänestä voi tulla mahtava kuningas tai hän voi valita polun, jonka myötä hänestä tulee isälleen kuollut. Kuningas päättää eristää poikansa kaikesta pahasta suojellakseen tätä ja varmistaakseen suotuisan ennustuksen toteutumisen. Siddhartasta tuleekin palatsin vanki, kuin lintu kultaisessa häkissään.

Chopran kieli on kaunista, hänen maalailemansa kohtaukset ovat sadunomaisia. Buddhistinen filosofia sen sijaan menee minun maallisessa päässäni välillä hiukan yli ja koinkin ajan valaistumisen jälkeen kirjan työläimpänä osana. Kirja on kuitenkin mielenkiintoista luettavaa ihan puhtaasti kuvitteellisena elämäkertanakin ja se taustoittaa mukavasti uskonnon syntyvaiheita. Varoituksen sananen kuitenkin: tämä kirja ei oikein sovellu ruuhkabussikirjaksi vaan vaatii oman aikansa ja rauhallisen paikan. Voisin kuvitella että tämä olisi omiaan luettavaksi kauniina keskikesän päivänä, laiturilla, veden liplatusta kuunnellen. (Kyllä, minulla on ikävää kesää... Kevään merkit, odotan teitä!)
"Hän seurasi tyttöä kuninkaalliseen puutarhaan, muttei uskaltanut huutaa hänen peräänsä, koska tiesi, että kamelioiden ja ruusujen seassa oli suojaisia sopukoita, jonne lempiväisillä oli tapana etsiytyä. Hänen äitinsä oli suunnitellut puutarhat. Maya oli halunnut niiden olevan ikuisen kiehtymyksen tyyssija, jonka keskipisteenä oli monisyinen solmu, labyrintti, jonka pensaita oli leikattu lohikäärmeiden ja elefanttien muotoon ja joissa kuvattiin loisteliaita merihirviöitä kuten krokotiiliä muistuttavaa magania sekä myyttistä hypnoottisesti laulavaa karaweik-lintua. Kukkien makea tuoksu täytti ilman."
Sammakko, 2010
Sivuja: 301
Alkuteos: Buddha: A Story of Enlightment
Kirjasta lisää: K-blogi
Kirjallinen maailmanvalloitus: Nepal

4 kommenttia:

  1. Argh! Sä olet käynyt mun kirjastossa, koska sama kirja oli siellä näytteillä =) Mulla oli tämä kerran lainassa ja aina kun näen, niin mun pitää ottaa se mukaan ja lukea, mutta en silti saa aikaiseksi.

    Olen käynyt siellä Buddhan syntymätalossa ja siksi haluaisin lukea. Itse asiassa Lumbinissa on ihan tarkka paikka, johon Buddha putkahti maailmaan =O Kiinnostaa siis lukea tämäkin kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii! Mä taidan olla sun kirjastostalkkerisi. Ei hätää, palautan Buddhan kotihyllyynsä ihan lähipäivinä.

      Millainen paikka Buddhan syntymätalo muuten oli? Kirjassa hän syntyy metsän keskellä.

      Mun mielestä tämä oli ihan kiinnostavaa luettavaa jo yleissivistyksenkin kannalta. Ja Choprahan kirjoittaa todella kauniisti...

      Poista
    2. Ei voi olla syntynyt metsän keskelle, koska siellä oli ihan oikea talo, jonka keskellä Buddhan syntymäkuoppa! Heh, mua vähän nauratti se "tarkka paikka". Oliskohan ollut käännösvirhe? Mutta tarkoin varjeltu se oli kuitenkin.

      Siellä Lumbinissa on eri maiden lahjoitusvaroin rakennettuja temppeleitä ja siellä joukossa oli sitten tuo "Buddhan talo". Upea paikka, vaikka oli kovasti kesken silloin kun käytiin.

      Poista
    3. Vau, on se varmaan ollut kokemus... *huokaus*

      Poista