Lelicin kirja on toisaalta nopeatempoinen luettava ja mukaansatempaavakin luettava, mutta huomasin kärsiväni siitä, etten oikeastaan pitänyt yhdestäkään kirjan henkilöstä. Lelic on toki taitava näyttäessään henkilöistään molemmat puolet, sekä huonon että hyvän - Leo, joka toisaalta puolustaa nuoren pojan tarvetta kunnolliseen hoitoon, ei tee sitä pelkkää hyvyyttään vaan myös edistäkseen omaa uraansa asianajanana, ajattelematta miten se vaikuttaa hänen perheeseensä. Megan, Leon vaimo, vaikuttaa ajoittain liiankin hauraalta ja hysteeriseltä, mutta kenties hänellä on syynsä siihen. Ja onko Daniel hirviö vai kaltoinkohdeltu lapsi?
Simon Lelic vaikuttaa olevan kirjailija, joka ei karttele vaikeita aiheita. Olen lukenut hänen suomennetun teoksensa Katkeamispiste, joka kertoi kiusaamisesta ja kouluammunnasta. Vaikka kirjan aihe onkin järkyttävä, suomii Lelic myös median ja yhteisön toimintaa. Sitä, kuinka iltapäivälehtiin halutaan vain raflaavia otsikoita ja paljastuskuvia vastuullisuus unohtaen.
Kuvittelin kirjan alunperin miettivän sitä, miten lapsesta voi tulla hirviö, mutta lukiessani huomasin kuitenkin tämän teemaan olevan enemmänkin sivujuonne. Lelic keskittyykin enemmän lasta ympäröivään maailmaan, juristeihin, vanhempiin, toimittajiin - ihmisiin, joilla jokaisella on jonkinlainen intressi lapsi-hirviön suhteen. Kirjan lukeminen osoittautui aika tuskaisaksi, ei niinkään Lelicin kirjoittajantaitojen takia vaan siksi että kevätaurinkoisessa euforiassani en oikein jaksanut tai halunnut samaistua Lelicin maalaamaan synkkään maailmaan. Tämä voisikin olla mainio luettava vaikkapa marraskuussa...
"Some children are born bad. Isn't that what the head teacher had said? They are born bad and there is nothing that anyone can do. The teachers: they tried their best. The parents: they did too. It is not as though the boy was denied opportunities. It is not as though he was not shown right from wrong. So how else can you explain it? He was born bad, Mr Curtice: bottom line, end of story, case closed."Mantle, 2012
Sivuja: 303
Ikkunat auki Eurooppaan: Englanti
Minun on pitkään pitänyt tutustua Lelicin tuotantoon. Täytyisi muistaa kirjastosta katsella jotain hänen teosta seuraavalla kerralla ja laittaa vaikka varaukseen!
VastaaPoistaKokeile vaikka Lelicin esikoista, Katkeamispistettä, se oli minusta raskas mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. Ja suomeksi on ilmestynyt ihan äsken Laitos, hain sen juuri kirjastosta!
PoistaMinulle entuudestaan tuntematon kirjailija, mutta alkoi heti kiinnostaa. Täytyy laittaa nimi ylös.
VastaaPoistaMinua ei häiritse kirjoissa, vaikken pitäisi yhdestäkään sen henkilöistä. Sellainen on aika virkistävää jopa toisinaan. :D
:) Minua eivät aina häiritse kirjojen ikävät henkilöt, mutta tällä kertaa, tässä kevät-mielentilassani se tökki. Tai no, sivuosassa oli yksi ihan ok psykologi. Jotenkin turhauduin koska kukaan ei oikeasti tuntunut välittävän koko pojasta, asianajajaa lukuunottamatta ja hän taas ei piitannut omasta perheestään...
PoistaTykästyin Leliciin kun luin Katkeamispisteen. Ja pidän todella siitä, että hän uskaltaa tarttua näin vaikeisiin aiheisiin ja kritisoidakin niitä vielä. Helppoa luettavaa ei ollut Katkeamispiste ja tämän kanssa on varmasti sama juttu. Taidankin jäädä odottamaan tästä suomennosta mahdollisimman pimeään ja masentavaan vuodenaikaan.
VastaaPoistaLelic ei tosiaankaan ole kirjailija joka päästäisi lukijansa helpolla, hän maalaa aika tummilla sävyillä ja uskottavasti. Katkeamispiste on teemoiltaan aika saman tuntuinen kuin tämä, joskin se oli minusta vielä tehokkaampi kirjana. Sorruin sitten nappaamaan kirjastosta mukaan uuden suomennetut Lelicin, jota aloittelin eilen. Helpolla ei päästä siinäkään...
Poista