torstai 1. maaliskuuta 2012

Kultapoika, smaragdityttö / Li Yiyun

Karttelen normaalisti novellikokoelmia, koska pidän pitkistä tarinoista. Yiyun Lin Kultapoika, smaragdityttö kuitenkin sai huomioni heti, koska Kiina on paikka, joka kiehtoo ja kiinnostaa minua. Historiallisia tarinoita Kiinasta olenkin lukenut, mutta Kiinan nykypäivään sijoittuvat teokset ovat harvinaisempaa herkkua, siksipä päätin astua pois mukavuusalueeltani ja lukea novelleja.

Kirja koostuu kahdeksasta novellista, jotka ovat pääosin arkisia tarinoita jokapäiväisestä elämästä. Useissa tarinoissa päähenkilö on jo iäkkäämpi ihminen, kenties yksinäinen ihminen, niissä onkin haikeutta menetetyistä mahdollisuuksista, työurista, lapsista. Novellit ovat usein haikeita ja surullisiakin katkelmia ihmisten elämistä, mutta niistä löytyy myös lempeyttä ja hiukan ylläten, hitunen huumoriakin. Oma suosikkini oli Palavat talot, joka kertoo eläkkeellä olevien naisten perustamasta etsivätoimistosta. Naiset erikoistuvat pettävien aviomiesten paljastamiseen, mutta kuinka käykään sitten kun he saavat asiakkaakseen miehen?!

Novellit kuvaavat hienosti nyky-Kiinan arkea ja lähistorian synnyttämiä pieniä tragediota. Li kuvaa asiallisesti maaseudun asukkaiden köyhyyttä, samoin kuin modernin teknologian mukanaan tuomia uusia ilmiöitä. Kirjan perusteella Kiinasta piirtyykin melko moniulotteinen kuva, jossa eletään jo kiihkeästi uutta aikaa mutta jossain taustalla silti sitkeästi vaanivat vanhat perinteet ja tavat, vanhempien hoitamisesta kasvojen menettämisen kauheuteen.

Kerronnaltaan kirja muistuttaa minua hiukan Haruki Murakamin teksteistä, kuitenkin ilman maagista realismia, sillä Li Yiyunin kirjojen henkilöillä jalat ovat tiukasti maassa. Pitkistä teksteistä pitävänä lukijana ilahduin siitä, että kirjassa oli muutamia pidempiäkin tekstejä joihin syventyä. Vielä varoituksen sananen työmatkalukijoille: tämä kirja vaatii oman rauhansa ja paikkansa, pienestä sivumäärästä huolimatta minä luin tätä lähes viikon.
"Nuorena luulee rakkautta tärkeimmäksi asiaksi", professori Shan sanoi yhä ikkunaan päin. "Se on ihan luonnollista, vaikka toivonkin että olisit oppinut jotakin sinulle lukemistani kirjoista. Ihminen voi tuhlata elämänsä tavoittelemalla kukkaa peilistä, kuuta joesta mutta sinulle en soisi niin käyvän."
Tammi, 2012
Sivuja: 259
Alkuteos: Gold Boy, Emerald Girl
Kirjasta lisää: Kirjojen keskellä, Opuscolo - kirjasta kirjaan
So American:  Immigrant background
Saatu arvostelukappaleena.

11 kommenttia:

  1. Olen itse lukenut nyt kirjan ensimmäisen, ja samalla pisimmän novellin. En ollut siihen varauksettoman ihastunut, ja uskonkin, että moni jäljellä olevista kiinnostaa minua enemmän, tai että tulen pitämään niistä enemmän. Mutta novelli jätti kyllä hyvän jälkimaun ja siitä sai jo melko hyvän käsityksen kirjailijan tyylistä.

    Ja allekirjoitan kyllä tuon Murakami-vertauksen: kirjailijoiden kerronnassa on paljon samaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta ensimmäinen novelli oli tavallaan pikkuisen raskaskin luettava ja sitten loppua kohden olikin kiva huomata että kirjasta löytyi myös kepeämpää ainesta. Mutta kyllä tämä tuntui aidolta kiinalaiselta arkipäivältä ja siitä pidin kovasti!

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Tämä kyllä kiinnostaa kovasti. Vielä ei näy kirjastossa olevan, joten joudun hetken aikaa odottelemaan. Toivottavasti osaan sitten kirjan käteen saatuani lueskella sitä rauhassa, ahmimatta. Sitä kai novellit usein tarvitsevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tätä pitää lukea maltilla. Valitettavasti olen normaalisti sellainen ahmatti, että novellit tulevat hotkituiksi. Tällä kertaa osasin kuitenkin hillitä itseni. :)

      Poista
  4. Kiitos arviosta. Olen tätä pariinkin kertaan kirjastossa pyöritellyt, mutta juurikin noita novelleja vierastanut. Ehkä kuitenkin pitäisi uskaltaa, nyky-Kiina kun kuitenkin kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Novellit ovat minullekin epämukavuusaluetta, mutta tämän aihepiiristä kiinnostuin sen verran että halusin kokeilla. Pidin lukemastani mutta romaanit taitavat silti olla enemmän minun juttuni. Monen Kultapojan -novellin kohdalla oikeastaan toivoinkin että näistä henkilöistä olisi kerrottu enemmänkin, mm. tuon suosikkinovellini, Palavat talot, kohdalla on juuri niin.

      Poista
  5. Minusta tämä oli kaiken kaikkiaan todella laadukas ja mielenkiintoinen teos. Palavat talot oli ehkä yllättävin novelli: tai ainakin minua alkoi ihan naurattaa sen alku. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, minäkin pidin kovasti enkä edes osaa oikein lukea novelleja! Palavat talot ei ollut ehkä niitä vahvimpia novelleja mutta pidin siitä että se oli kokonaisuudessa vähän erilainen kuin muut. Ja se nauratti. Ja ne mummojen seikkailuista saisi ehkä irti vaikka mitä!

      Poista
  6. Minä pidin valtavasti Lin surumielisestä, menneessä olevasta kerronnasta. Vaikka henkilöt elivätkin nykypäivää, koin katseen suuntautuvan voimakkaasti menneeseen.

    Murakamin sijaan yhdistin tämän Ishiguroon. En oikein tiedä, miksi. Ehkä juuri surumielisyyden koin samankaltaiseksi ja sellaisen verkkaisuuden. Kiireetöntä ja tarkkaa. Ihana kertoja, joka pystyi luomaan uskomattomia henkilökuvia parissa sivussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun muistikuvissani Ishiguro on jotenkin vuolaampi tekstissään, ehkä siksi yhdistin Murakamiin. Hienoja kirjailijoita kuitenkin kaikki kolme!

      Poista