keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Terveiset Kutturasta / Mikko-Pekka Heikkinen

Näin Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä halusin ehdottomasti blogata kotimaisesta kirjasta ja Mikko-Pekka Heikkisen Terveiset Kutturasta on aivan oivallinen kirja juuri tälle päivälle! Olen hihitellyt kirjan kanssa bussissa ja pyöritellyt silmiäni etelän urpojen meiningille vaikka itsekin olen yksi heistä. (Hei, kenen pitää päivittää blogia kesken sotimisen?! Hei oikeesti jätkät!) Hauskan lisäksi kirjassa on myös ihan oikeasti tärkeää asiaa ja sellaisessa paketissa, jossa se saattaa mennä meille city-kaneillekin alas.

Terveisiä Kutturasta -kirjassa Suomi on sisällissodan partaalla. Pohjois-Suomi on kyllästynyt Helsingin vuosia jatkuneeseen sortoon, jossa Lappi hiljalleen yritetään kuristaa hengiltä, vieläpä aivan laillisin keinoin. Ja kun etelä-Suomi alkaa rajoittaa Kiinan malliin kaupunkiin muuttoa, on se viimeinen pisara. Pohjois-Suomi julistautuu itsenäiseksi valtioksi ja eduskunta vannoo taltuttavansa pohjoisen jukuripäät ja liittävänsä Suomineidon pään takaisin paikalleen. Alkaa sota.

Kirjan päähenkilöinä ovat saamelaisten mystinen johtaja Oula, Keskisuomalaisen toimittaja Aino, joka sattuman kautta päätyy raportoimaan tapahtumien keskipisteeseen sekä Jesse, etelä-Suomen paljon sotaelokuvia nähnyt sankari. Tästä kolmikosta koin juuri Jessen läheisimmäksi itselleni, samaan tapaan ehkä minunkin elämäni traumaattisimpiiin koettelemuksiin kuuluu avotilan istumajärjestyksen muuttaminen. Joukoistaan poiketen Jesse on yksi harvoja, joilla, kiitos sotakirjojen - ja elokuvien, on jonkinlainen käsitys sodankäynnistä, mutta olepa siinä komentajana tositv:n kasvattamille city-jätkille, joille pohjoinen tulee antamaan kylmää kyytiä. Jotain samaa on myös pohjoisen pojassa Oulassa ja etelää puolustavassa Jessessä, miehiä yhdistää selkeästi kaipuu siihen vanhaan kunnon aikaan, kun miehet olivat rautaa ja laivat puutaa ja kukaan paikallinen ei ollut nigga from da hood.

Kirja on tällaisen pullamössö-helsinkiläisen mielestä hauska ja ajatuksia herättäväkin, en tiedä kuinka pohjoisempia seutuja paremmin tuntevat kirjan kokevat, onko Oula esimerkiksi uskottava saamelaisena. Minun korvaani ainakin särähtivät Oulan kasinosuunnitelmat, jotka toivat mieleeni samantapaisen asetelman kuin Amerikan intiaaneilla nyt on. En tiedä onko uskottavaa että mies joka toisaalta puolustaa niin Lapin elämäntapaa, uhraisi kansansa kasinoiden markkinameiningille.

Loppuaan kohden kirjan juoni tuntuu hiukan hajoavan, sodan suuri käänne tapahtuu sittenkin melkein huomaamatta ja loppukin jää avoimeksi. Olen myös kahden vaiheilla siitä, onko loppuratkaisu uskottava. Näistä pienistä puutteista huolimatta viihdyin kirjan parissa mainiosti - kirjoita lisää Mikko-Pekka Heikkinen!
Jessen joukkue väijyy vihollista poterossa.
Musiikkia. Mitä ihmettä?
Jesse tunnisti popkappaleen inhoamansa hittiradion voimasoitosta. Se säksätti naapuripoterosta, kunnes katkesi kuin seinään.
"Moimissoot. Ookoo. Aimismäoon? Novittuko tietäis. Jossain fucking maakuopas venaamas taistelunjälkeisii stressioireit. Mitä? No ei ne pöndet mitää hyökkää. Emmä oikeesti tajuu miks me tääl kykitään. Joo. Iha vitun kylmä, make no mistake. Vaik mullon sukkahousutki jalas. Hä? Lindexistä. Mä kerron joskus."
Sárenin nasaali.
Puhuu kännykkään etulinjassa. Päässä tuntuu sama kuin lapsuuden kauppareissulla, kun isä kieltäytyi jälleen hankkimasta videonauhuria.
Kristallinkirkas raivo.
Johnny Kniga, 2012
Sivut: 268
Kirjasta lisää: Taikakirjaimet, Iltaluvut

14 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa, kiinnostavaa, tämä kirja kuuluu kyllä listalleni ja pääsee luettavaksi heti, kun siihen jossain törmään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli tämän kanssa hauskempaa kuin uskoinkaan, juuri varsinkin city-soturit olivat aika hulvattomia. Kylläpä piristi harmaata päivää!

      Poista
  2. Minäkin tykkäsin tästä! Hyvä huomio että sodan loppuvaiheet vähän lässähtivät, tarinan imu vähän hyytyi mutta jaksoi sentään kiskoa lukijan loppuun asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olisi halunnut kuulla vähän enemmän niistä kohtalokkaista taisteluista ja muusta, voitto tuli jotenkin niin äkisti. Mutta hyvin se pulkka kokonaisuutena kulki!

      Poista
  3. Ai niin, kuten bloggauksessani kirjoitin, saamelaisena koin Oulan uskottavana ja olen itsenkin (tosin lähinnä viihteellä) kuullut noita kasinopuheita. Suuret sanathan eivät suuta halkaise, onhan pohjois-Lappi ollut muka tosissaan myös liittymässä Norjaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, City-kanina en oikein osannut sitä arvioida, etelän miesten jutut kyllä kuulostivat tutuilta :D

      Poista
  4. Hauska kuulla että tää on viihdyttävä! Olen lukenut tästä lehtiarvioita, mutta epäröinyt toistaiseksi. Olen Heikkisen lailla kotoisin Kainuusta, ja olen saanut kuulla ihan riittämiin sitä "Helsingin/EU:n herrat vie kaiken" -ruikutusta. Mutta yhtä lailla täällä Helsingissä ottaa päähän sellainen "kehä kolmosesta alkaa erämaa" ajattelu. Joten en tiedä kestäisinkö kummankaanlaisia kärjistyksiä kovin hyvin sittenkään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärjistystä tässä kyllä piisaa, joten voi olla että ärsytyskynnyksesi joutuu koetukselle. Minulla tykästymiseen vaikutti varmasti myös se, että eräs tuntemani nuorimies on kuin etelän joukoista suoraan!

      Poista
  5. Hih, minusta tämä ei ollut uskottava missään mielessä - mutta pidin silti hauskana ja tykkäsin, vain välillä tökkäsi Kutturan gangstan ja Koskela-fanin tunnetilojen luotaaminen. Ne olivat niitä tylsimpiä kohtia, muilta osin upposi oikein mukavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minähän uskon ihan mitä vaan kunhan se laitetaan oikein pakettiin... :D

      Minulle City-kanit olivat ehkä parasta antia, niihin kun on sitä omaa kosketuspintaakin.

      Poista
  6. Jessen rintamaseikkailusta saisi ihan oman kirjansa.
    Tässä kirjassa oli liika sellaista välihömppää, varsinaisen aiheen ohi kerrottua tarinaa. Nämä turhat palstamillimetrit olisi voinut korvata tiukalla toiminnalla ja hurtilla huumorilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Jessestä saattaisi olla ainesta ihan omaan kirjaansa!

      Poista
  7. Tätä herkkua nähdään näyttämöllä Joensuun Kaupunginteatterissa Vihtori Rämän ohjauksena helmikuusta 2014 alkaen, tervetuloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä anonyymi! Kirjasta varmaan syntyykin varsin hersyvä näytelmä:D

      Poista