Miniä / Tuomas Kyrö

Tuomas Kyrön Miniä oli Kirjakauppaliiton kehittelemä herkku viime vuoden Kirjan ja ruusun päivälle. Mystisen Ruusukirjailijan henkilöllisyyttä arvuuteltiin etukäteen ja itse kirjankin sai kaupasta vain 10 euron ostoksen kylkiäisen - ja vain Kirjan ja ruusun päivänä. Tempaus oli hyvä ja ihmiset innostuivat. Minäkin säästin ostokseni oikeaan päivään jotta saisin hyppysiini tuon kirjan. Sitten toiminkin kuten kunnon bibliomaanikko, eli laitoin aarteeni hyllyyn odottamaan sitä oikeaa lukuhetkeä. Nyt, melkein, vuotta myöhemmin oikea hetki koitti. Oli pimeää, kylmää ja tylsää, väsytti ja ärsytti. Tarvitsin riittävän helpon ja kevyen kirjan, joka varmasti viihdyttäisi. Kaivoin Miniän esiin.

Miniässä tapaamme taas Mielensäpahoittajasta tutun vanhan herran. Tällä kertaa tarinaa tosin kertoo hänen miniänsä, jonka hemmotteluviikonloppu viinilasillisen ja naistenlehtien parissa muuttuukin yllättäen appiukon hoitamiseksi. Peruja pöytään vaan! Kun mukaan heitetään vielä pari venäläistä ja tiukka liikeneuvottelu, alkaa soppa ollakin valmis.

Kokonaisuutena Miniä oli ihan kiva. Se ei räjäyttänyt tajuntaani, enkä odottanutkaan sen niin tekevän. Mutta se oli ihan oikea kirja juuri siihen mielentilaan, jossa olin. Se lohdutti ja piristi vaatimatta liikoja. Siitä, että lukee oikeanlaisen kirjan oikealla hetkellä, tulee jo hyvä mieli. Jokin palanen loksahtaa paikalleen, kun saa sitä mitä tarvitsee.

Miniä ei yllä Mielensäpahoittajan tasolle, ehkä se johtuu siítä että mainittu herrasmies on kirjassa niin pienessä roolissa. Luulen kuitenkin että ihmisenä voi pitää miniästä, joka vaikuttaa loppujen lopuksi aika joustavalta ja mukavalta ihmiseltä. Sille vain ei voi mitään että mielensäpahoittaja on kaikessa juroudessaan niin koskettava ja hauska hahmo, ettei nelikymppinen uraäiti sille pärjää.

"Etsin työpöytäni laatikosta yrityslahjaksi saamani monitoimipuukon, jossa on käyttöohjeen mukaan 18 erillistä terää. Pyydän appiukkoa olemaan varovainen ja sanon olevani todella kiitollinen, jos hän saa laatikon kulkemaan luiskalla tasaisesti. Kun se on valmis, hän voi vaikka tarkistaa listojen kiinnityksen.
- Nämä on nopeasti tehty. Voinko sen perästä soittaa?
- Mitä?
- No puhelinta. Kyllähän miniä puhelimen tietää? Soitan pojalle kotiin. Haluan tietää mitenkä emännän kanssa on mennyt. Onko syönyt."

Kirjakauppaliitto, 2012
Sivuja: 122