maanantai 25. helmikuuta 2013

Tulagi Hotel / Heikki Hietala

Sain luettavakseni Heikki Hietalan Tulagi Hotelin. Kirja herätti uteliaisuuteni, harvoin olen törmännyt suomalaiseen, englanniksi kirjoittavaan kirjailijaan. Ja kun tarinakaan ei ole ihan sitä tyypillisintä suomalaista - tässä kirjassa seikkaillaan mm. Tyynellä valtamerellä - niin pakkohan minun oli paeta helmikuun harmautta Salomonsaarille.

Toisen maailmansodan jälkeen lentäjä Jack on asettunut Salomoninsaarille pyörittämään pientä hotellia. Mutta sotavuosien muistot palaavat taas henkiin kun menehtyneen lentäjätoverin leski, kaunis Kay, saapuu paikkakunnalle ottamaan selvää kuinka hänen miehensä menehtyi. Liekki syttyy ja vaikka Jack onkin ollut tyytyväinen elämäänsä yksinäisenä sutena, hän huomaa ettei saa Kayta mielestään.

Ihan ensimmäiseksi haluan antaa kiitosta kauniille kannelle. Liekö syynä helmikuun ankeus, mutta oli ihanaa tuijotella kannen turkoosinväristä merta. Hietalan kuvaus Salomonsaarista oli muutoinkin kaunis ja kiehtova ja nostatti jonkin asteisen matkakuumeen.

Kirjoituskielen valinta on Hietalalta mielenkiintoinen - eikä välttämättä lainkaan huono- ratkaisu, juuri tälle tarinalle englanti tuntuukin luontevimmalle valinnalle. Teksti on sujuvaa eikä ainakaan minun silmiini osunut minkäänlaisia töksähdyksiä.

Tarinan pääpaino on ilmailulla ja sodankäynnillä. Tunnustan että tässä kohdin lukeminen osoittautui minulle hiukan työlääksi, olen aika huono lukemaan tai edes katsomaan taistelukohtauksia sillä useimmiten ne ovat minusta tylsiä niin valkokankaalla kuin kirjoissakin. Kirjailija on kuitenkin tehnyt suuren työn perehtyessään aiheeseensa, kokonaisuus tuntuu ainakin tällaisen amatöörin silmiin aidolta ja uskottavalta ja voisinkin kuvitella että ilmailusta ja toisesta maailmansodasta kiinnostuneille kirja antaa paljonkin.

Kuten siis arvata saattaa, minusta Jack oli kiinnostavimmillaan siviilielämässään ja olisin mielelläni lukenut enemmän etsikkoajasta sodan jälkeen, tapahtumista perheen kanssa tai sukuperimästä. Harmikseni edellä mainituista kahta jälkimmäistä juonta käsiteltiin kuitenkin melko vähän ja vaikka kannen teksti lupaili myös romanssia, jäi senkin osuus minusta sivujuonteeksi. Mutta on kirjassa rakkauttakin, sillä minusta Tulagi Hotel on ennen kaikkea rakkaustarina miehen ja lentämisen välillä.
"On the other hand, I don't want to become and old gray man holding his sad remaining pebbles in a shaky hand, by the pool at the sunshine home, waiting for the highlight of the week when someone comes over to pump up the flat tire of my wheelchair. I'd rather collect enough memories, lose all my stones, and just leave. And with the war, leaving is easy. No pale February sky for me, not after seeing this blue Pacific."
Fingerpress, 2012
Sivuja: 424
Kirjasta lisää: Kirjan kotisivut,  Hys, äiti lukee nyt, Kirjojen keskellä
Saatu arvostelukappaleena.

10 kommenttia:

  1. Kiva että tykkäsit! Minä olen lukenut tätä vasta muutaman sivun verran mutta vaikuttaa lupaavalta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, jään odottelemaan sinun mietteitäsi kirjasta!

      Poista
  2. Minustakin Salomonsaaria kuvattoon houkuttelevasti. En edes ole tippaakaan "meri-ihminen", mutta tässä meri kuulosti lumoavalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri nyt ajatus lämpimästä, turkoosinsinisestä merestä on aivan ihana...

      Poista
  3. Kuulostaa hyvältä! Odottelen tässä omaa ipad-vuoroani, että pääsisin itse tätä lukemaan. Matkustelu aurinkoon kelpaisi kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjojen kautta tulee kyllä käytyä mitä erilaisimmissa paikoissa. Tunnustan etten ehkä ihan edes tiennyt Salomonsaarenten olemassaolosta ennen tätä kirjaa...

      Poista
  4. Heissan! Kiitos arviosta! Ja tuo poimimasi sitaatti on minusta kyllä kirjan paras kohtaus, jännä että osuit samaan paikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuo oli kirjan vahvimpia kohtia ja siinä kiteytyi hienosti puhujan persoona. :)

      Poista
  5. Hei taas :)

    halusin vielä kertoa että Sitruuna Kustannus julkaisee Tulagi Hotelin suomeksi elokuussa 2014.

    Bloggareiden kannanotoilla oli mielestäni vaikutusta siihen, että kustantaja otti kirjan, joten kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla, onneksi olkoon saavutuksesta. :)

      Poista