Nostalgia / Pauliina Susi

Minulle kävi Pauliina Suden Nostalgian kohdalla samalla tavalla kuin Kirjainten virrassa -blogin Hannalle. Luin väsyneenä, pää ja silmät särkien, pätkissä ja kadotin täysin punaisen langan vaikka etukäteen olinkin kuvitellut kirjan olevan kevyt ja helppo.

Kirjan päähenkilö on keski-ikäinen Anni, jolla on pätkätöitä, teini-ikäinen tytär, joka haikailee kielikursseille, mies, joka työskentelee irtisanomisuhan alla ja asuntolaina. Aika tavallinen tilanne näinä aikoina siis! Vanhalta opiskelukaveriltaan Anni saa nöyryytyksen jälkeen toimeksiannon kirjoittaa firman henkilöstölehteen kivan ja myönteisen kuvan Maaria Riennosta, uudesta firmaan palkatusta johtajasta. Paha vain että Riento vaikuttaa lähes epäinhimilliseltä uratykiltä, joka myös sattuu päättämään ketkä Annin miehen yrityksestä saavat kenkää.

Kirja vaikutti juonensa perusteella aika suoraviivaiselta ja kiinnostavalta ja etukäteen arvelinkin että kirjailija saisi varmasti kehiteltyä noista aineksista kelpo sopan. Sitten seuarasivat päänsärky, silmäsärky, lukubreikki ja armoton sumeus. Luin Suden kirjaa pienissä pätkissä, miten nyt yksisilmäisenä pystyin. Tapahtumat seurasivat toisiaan mutta en oikein tajunnut kirjan pointtia tai oikein jaksanut uskoa sen henkilöihinkään.

Hyvää kirjassa oli mm. pätkätyöläisten elämän kuvaaminen, pienet nöyryytykset sopimusehdoissa ja loputon työtehtävien metsästys ja huoli siitä, mistä huomenna saadaan leipä pöytään. Suden kerronta oli sujuvaa ja huumorikin pilkahti, mutta kokonaisuutena tämän lukeminen meni pelkäksi sivujen kääntelyksi. Päälimmäiseksi mieleeni jäi sekava tunne ja monta kysymystä.

"Olenko kauhea? Jos tietäisitkin kuinka kauhea. Jos tietäisitkin, mitä minulla on takakontissani: täysikokoinen kiinteälihainen naaras, painoa ehkä noin kuusikymmentä kiloa.
En minä ole kauhea. Tämä viikko on ollut kauhea, ihan perkeleellinen.
Aivan tavallinen työviikko. Ei edes ohi vielä."

Tammi, 2010
Sivuja: 262