perjantai 7. kesäkuuta 2013

Syyllisyys / Karin Alvtegen

Innostuin taannoin Karin Alvtegenin kirjoista ja luonteelleni uskollisena marssin siis lähikirjastoon lainaamaan kirjailijan tuotantoa lisää. Syyllisyys vaikutti takakantensa perusteella kiintoisalta teokselta ja alkoi siksi heti kiinnostaa. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin ettei kirja onnistunut lunastamaan odotuksiani, sillä tällä kertaa en kyennyt samaistumaan kirjan henkilöihin lainkaan ja juonikin tuntui vähän liiankin kekseliäältä.

Syyllisyyden päähenkilö on Peter Brolin, yksinäinen ja elämässään epäonnistunut mies. Peter istuu juuri murehtimassa kahvilla kun paikalle pyyhältää hänelle tuntematon naishenkilö, joka selvästikin luulee Peteriä yksityisetsiväksi. Nainen, jota Peter myöhemmin alkaa nimittää Demoniksi, pyytää häntä toimittamaan miehelleen paketin ja katoaa ennenkuin Peter ehtii oikaista erehdystä. Mutta tietenkään kaikki ei ole sitä miltä näyttää ja pian Peter huomaa joutuneensa aivan uudenlaisiin tehtäviin - ja saaneensa ystävän.

Kirjan kerronta on jo minulle tutuksi käynyttä Alvtegeniä. Hän päästää lukijan Peterin ajatuksiin ja antaa seurata kuinka tämä epätodennäköinen sankari kasvaa mittoihinsa oikean tilaisuuden tullen. Kirjan mielenkiintoisinta antia olikin huomata Peterissä Olofin kannustuksen myötä tapahtuva muutos, mikä tuntui hetkittäin suorastaan liikuttavalta. Tosin se, kuinka miesten välinen ystävyys pääsi syttymään, jäi minulle vähän hämäräksi, mutta se ei lukukokemusta haitannut.

Kirjan teksti on toimivaa ja alun idea identiteettisekoiluineen on oikeasti herkullinen, mutta jokin Demonin jahtaamisessa kuitenkin jää puuttumaan. Minun makuuni Demoni on ehkä turhankin nerokas ja paha ollakseen samalla tavalla uskottava ja lopussa langanpäät solmitaan ehkä turhankin siististi yhteen. Syyllisyys ei siis aivan vakuuttanut, mutta periksi en Alvtegenin kanssa anna!
"Huoneessa oli aivan hiljaista.
Peterin sisimmässä oli ovi, joka oli lennähtänyt apposen auki ja koko olemus siristeli hämmästyneenä silmiään voimakkaassa valossa joka virtasi sisään. Hänen jokainen solunsakin tiesi että jotain suurenmoista oli tapahtunut.
Hän oli saanut oikean ystävän."
WSOY, 2009
Sivuja: 244
Alkuteos: Skuld
Suomentanut Jaana Nikula

4 kommenttia:

  1. Juonikuvio tuntuu tosi tutulta, mutten jostain syystä saa päähäni tätä kirjaa. Nimikin on kyllä tuttu. Olenkohan sittenkään lukenut tätä... Täytyy yrittää jotenkin tarkistaa.

    VastaaPoista
  2. En siis nappaa mukaani tätä Alvtegenia kun vihdoin saan aikaiseksi hänen kirjoihinsa tutustua. Pitänee yrittää bongailla sitä Häpeää tai jotain muuta kirjastosta mukaan.

    ps. Elegian mainitsema tapaustyyppi on ärsyttävä, oli kyseessä sitten kirja tai leffa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alvtegeniä löytyy aika kivasti kirjastosta, itse tykkäsin Häpeästä ja Petoksesta.

      Poista