torstai 22. elokuuta 2013

Itämaa / Johanna Holmström

Johanna Holmstömin Itämaa oli Bestseller-hyllyn löytöjä. Muistan myös hämärästi lukeneeni jostakin blogista jotain kiinnostavaa kirjasta joten kirja päätyi lainauskoriini. (Kiitoksia vain vinkkaajalle, kuka lienetkään.)

Kirja kertoo kahden maahanmuuttajataustaisen sisaruksen tarinan. Esikoinen, Samira, on aikuistumassa ja etsii omaa paikkaansa elämässä, opiskelut kiinnostaisivat, uskonto rajoitteineen taas vähän ahdistaa. Samira tekee valintansa ja muuttaa turvakodin kautta omaan, nimettömään asuntoon. Ja löytyy eräänä päivänä rapusta kallovamman kera. Leila, siskoksista nuorempi, yrittää luovia islamiin hurahtaneen suomenruotsalaisen äidin, koulukiusaamisen ja etäiseksi jäävän bussikuski-isän välillä.

Kirja jätti jälkeensä hämmentyneen olon, ehkä hitusen pahaa mieltäkin. Ei tosin laatunsa takia vaan sen maailman, jota Holmström kirjassaan kuvaa. Sen jossa kaikilla tuntuu olevan paha olla. Sen missä ihmisiä haukutaan neekerihuoriksi ja missä naisen vartalo ei oikeastaan ole hänen omansa. Vahvimmin kasvoille räjähtää koulussa tapahtuva kiusaaminen ja hetkittäin suorastaan raa'alta tuntuva suosiosta kilpailu. Mieleen jopa tuli sellainenkin ajatus että mikäli Holmström todella kuvaa nykymenoa kouluissa, olen todella kasvanut onnellisessa lintukodossa helppoina ja hyvinä aikoina.

Itämaa ei tarjoile lukijalleen hyvän mielen elämyksiä, mutta kirjaa lukee silti oikein mielellään, paikoin huomasin lähes ahmivani Leilan ja Samiran vaiheita. Kirja on käännetty ruotsinkielestä ja ainakin minun korvaani Tuula Kojon kääntämä nuorten puhekieli tuntui uskottavalta. Tarina tosin on juoneltaan jo tutunomainen, samaa aihetta on käsitelty mm. Anja Snellmannin Parvekejumalissa ja sivujuonena myös Kati Hiekkapellon Kolibrissa. Ehkäpä seuraavaksi olisikin kiva lukea vähän onnellisemman muslimiperheen tarina, uskoakseni sellaisiakin löytyy?
"Ainoa mikä merkitsee on kalvo jalkovälissä. Muu elämämme, kaikki mitä osaamme, ajattelemme tai koemme, on merkityksetöntä.  Olemme kalvo jalkovälissä. Olen niin väsynyt arvailemaan, onko minulla edes mokomaa, vai onko koko elämäni kiinni illuusiossa ja olenkin ollut arvoton syntymästäni saakka edes tietämättä koko asiasta. Niin väsynyt siihem että sukupuolielimeni ei ole ikinä minun vaan aina jonkun toisen. Äidin ja isän, mieheni, sukulaisteni, ja jos pahasti käy, tai lääkärini, valtion tai minun sutenöörini ja asiakkaideni, jos olen seksiorja jossain bordellissa Perussa."
Otava, 2013
Sivuja: 333
Alkuteos: Asfaltsänglar
Suomentanut Tuula Kojo

6 kommenttia:

  1. Minä pidin hurjasti Holmströmin Camera Obscurasta, mutta tässä joku on työntänyt pois. Kirjan aihepiiri kiinnostaa, mutta ehkä tuo, että onnellisuus on kaukana. Minäkin haluaisin lukea onnellisen muslimiperheen tarinan. Ulkomaisessa kaunossa niitä varmasti on, mutta miten kotimaisessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä oli aika rankka etenkin tuon koulukuvauksen puolesta. Ja kyllä, olisi jo aika nähdä se onnellinenkin muslimiperhe, sillä kyllä niitäkin varmaan on. Mutta toki onnettomista perheistä irtoaa draamaa helpommin.

      Poista
  2. Totta puhut Norkku, aina kirjoitetaan muslimiperheistä surullisesti. Ikävää. :/ Olisi minustakin mukava lukea onnellisesta muslimiperheestä vaihteeksi.

    Minullekin tuli tästä mieleen heti Snellmanin Parvekejumalat, samoin kuin Marja-Leena Tiaisen nuortenkija Kahden maailman tyttö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, minä en ole tainnutkaan lukea tuota Tiaisen kirjaa, pitää pistää korvan taakse!

      Poista
  3. Tämä oli tosiaan varsin vakava kirja, jossa kaikki ihmissuhteet olivat jollakin tavalla vaikeita. Kuten moni muukin on todennut, sinäkin, niin minullekin Itämaa toi mieleeni Parvekejumalat.

    Minuakin kiinnostaisi lukea tästä (muslimi)aiheesta kirja, jossa tarkasteltaisiin asiaa vaihteeksi eri tavalla - siis ei ns. ongelmien ja negaatioiden kautta. En osaa oikein selittää, mutta en usko että muslimiperheissä nämä suhteet ovat aina noin vaikeita ja "kieroutuneita".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän että draamasta löytyy tietysti jutun juurta, mutta kaipaisin kyllä uutta tulkintaa ja suoraan sanottuna kiinnostaisi kuulla enemmänkin millaista perheiden ihan tavallinen arki on, koska tuskin se pelkkää Koraania ja kunniamurhaa kuitenkaan on.

      Poista