maanantai 25. marraskuuta 2013

Käen kutsu / Robert Galbraith

Jokunen kuukausi sitten maailmalla nousi haloo kun selvisi että Harry Potter -kirjoista tuttu J.K. Rowling oli kirjoittanut salanimellä Robert Galbraith dekkarin. Tapauksesta revittiin runsaasti otsikoita, fanit riemastuivat, taisipa kirja loppua hetkellisesti loppua kaupoistakin. Kirja kiinnosti, sillä jo Paikka vapaana oli todistanut ainakin allekirjoittaneelle sen, että Rowling osaa kirjoittaa muistakin aiheista kuin velhopojista.

Kirjan tarina käynnistyy kun kaunis malli putoaa kotinsa parvekkeelta kuolemaansa. Kuolemansyyksi kirjattiin itsemurha mutta Lula Landryn veli on vakuuttunut siitä, että hänen sisarensa murhattiin ja palkkaa yksityisetsivä Cormoran Striken tutkimaan tapausta.

Käen kutsu on minusta monella tapaa perinteinen dekkari, jopa Strikessä ja hänen sihteerissään Robinissa on tietynlaisia tuttuja elementtejä. Strike on elämän kolhima, kuten hyvät sankarit usein ovat ja arki raha-asioineen on kaaoksessa kunnes Robin saapuu ja tarjoaa jonkinlaisen normalisoivan vastavoiman miehen elämän kaaokselle. Minun lukukokemuksessani juuri Robinin ja Striken vuorovaikutus sekä Robinin hiljalleen voimaa saava haave yksityisetsivän työstä olivat ehdottomasti kirjan mielenkiintoisinta antia. Varsinkin jälkimmäiseen on helppo samaistua, halusinhan itsekin aikanani tulla isona etsiväksi.

Itse jännitystarinan suhteen olen kahden vaiheilla, pidän paljon Rowlingin tavasta kirjoittaa ja kuvailla kuvitteellista maailmaa, pidän myös hänen henkilöistään, jotka tuntuva. Itse rikostarinakaan ei ollut hullumpi vaikka olen toki lukenut koukuttavampiakin, silti Käen kutsu oli oikein hyvä alku. Toivon siis että tarina saa jatkoa, sillä haluaisin taatusti ottaa selvää mitä kirjailija saakaan näistä lähtökohdista aikaiseksi!
"Lulan sähköpostit antoivat Strikelle sen, mitä monen monet valokuvat eivät olleet kyenneet välittämään: vaistonvaraisen, ei järkeen perustuvan oivalluksen, että oikea, elävä, naurava ja itkevä ihminen oli murskaantunut kuoliaaksi sillä lumisella Lontoon kadulla. Strike oli toivonut mapin lehtiä käännellessään näkevänsä murhaajan vilahtavan varjon, mutta esiin nousikin Lulan hahmo, joka katsoi häneen kuten väkivaltarikosten uhrit toisinaan keskeytetyn elämänsä karikkeen alta." 
Otava, 2013
Sivuja: 463
Alkuteos: The Cuckoo's Calling
Suomennos Ilkka Rekiaro

8 kommenttia:

  1. Mulla on ollut jo tämä Kindlellä odottamassa vuoroaan jo tovin, mutta aina tulee valittua jotain muuta. Pöh! Täytyy ottaa asiakseen ja lukea pois jonosta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, tiedän tunteen. Minullakin on vaikka tuolla pinoissa odottamassa kunhan vaan pääsisin sinne saakka...

      Poista
  2. Enpä tiennytkään tästä, pitääpä tarkistaa löytyykö tämä kirjastosta. Dekkarien ja Harry Potterien ystävänä tälle pitää ainakin antaa mahdollisuus tulla luetuksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika, Potterien ja dekkareiden ystävälläe tämä taitaa olla kyllä vähän pakollinen luettava. Väittäisin että kyllä tästäkin kirjasta se Rowlingille ominainen tapa kertoa tarinaa löytyy.

      Poista
  3. Hmm, pitää ehkä kuitenkin laittaa tämä listalle. Paikka vapaana oli mielestäni hyvin kirjoitettu, mutta melkoisen ahdistava. Tämä kuulostaa murhista huolimatta pirteämmältä ja Robinistapa tulee mieleen Sherlock-sarjan, öh, no se Lucy Liun hahmo. Kiitos Norkku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oleppas hyvä Linnea! Hirmuisen iloinen kirja ei tämäkään ole, mutta varsinkin tuo Robinin hahmo on aika kiva - ja vähän luculiumainenkin.

      Poista
  4. Minullekin tuli tästä hyvin voimakkaasti ensimmäinen osa -olo. Odotan jatkolta paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, tätä pitäisi saada lisää...

      Poista