Kuolematon / Marko Kilpi

Hiphei, uutta Marko Kilpeä! Olen vasta tänä vuonna löytänyt Kilven konstaapeli Olli Revosta kertovaan sarjaan ja oli mukavaa huomata että jatkoa oli tulossa näinkin pian. Kaiken kukkuraksi Kuolemattoman sai Elisa Kirjasta kivaan hintaan kirjamessu-tarjouksena, joten sorruin kartuttamaan puhelinkirjastoani.

Kuolemattoman tapahtumat käynnistyvät kun pikkurikollinen päättää päivänsä oman käden kautta Ollin ja hänen työparinsa Eliaksen silmien edessä. Vaikka juttu tuntuukin selkeältä, jää Ollia kuitenkin vaivaamaan se, mikä muutti piirtämisestä innostuneen nuoren pojan elämän suunnan. Samaan aikaan Olli ja Elias saavat tutkittavakseen myös surullisen tapauksen, pienen pojan hyväksikäyttöepäilyn. Ollin mieltä painavat myös miehet omat painajaiset, joiden syytä on pelottavaa hakea.

Marko Kilpi kirjoittaa tehokkaan toimivia dekkareita, tämäkin onnistui koukuttamaan minut niin että Kuolematon tuli luettua yhdessä päivässä. Vaikka Elävien kirjoihin tekikin minuun vielä voimakkaamman vaikutuksen, on Kuolematonkin mielestä kelpo dekkari. Tykästyin Elias Kasken hahmoon jo sarjan edellisessä kirjassa ja tässäkin kirjassa hän osoittautui mukavan monimutkaiseksi tyypiksi, josta toivottavasti saadaan kuulla lisääkin sarjan seuraavissa osissa. Kirjan teemat ovat rankkoja mutta samalla pidän siitä että kirjailija haluaa suunnata huomiota siihen, miksi ihmiset ajautuvat tekoihinsa. Harva syntyy rikolliseksi...

"Elias silmäilee näytteiden taltiointihuoneen lattiaan piirrettyjä kenkäparin ääriviivoja. Noilla kahdella kömpelöllä kuviolla on uskomaton määrä erilaisia merkityksiä: Joillekin ne tarkoittavat läheisen menetystä, usealle vapauden loppumista. Yhdelle ne voivat olla alku, toiselle loppu. Yllättävän monelle ne merkitsevät helpotusta. Mutta yksi merkitys on lähestulkoon kaikille sama: muutos. Rikos muuttaa aina elämää, se ei koskaan tapahdu jälkiä jättämättä."

Gummerus, 2013
Sivuja: 199