keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Kuollut kulma / Anne Holt

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää Anne Holtia ja Gummerusta menetetyistä yöunistani.  Kuollut kulma nimittäin sai minut nipistämään tunteja kallisarvoisesta uniajastani koska en pystynyt laskemaan kirjaa käsistäni. Tässä mielessä se, että kirja on suhteellisen lyhyt, on aika onnellinen juttu. Ensi yönä voin jo nukkua ellei sitten lukupinon seuraava kirja koukuta yhtä pahasti.

Kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle heinäkuisena päivänä joka on jäävä historiaan Utøyan tragedian johdosta. Inger Johanne Vik on saapunut auttamaan ystäväänsä Elleniä juhlien järjestelyissä kun Ellenin 8-vuotias poika, Sander, löytyy kuolleena olohuoneesta. Ylivilkas poika on ilmeisesti pudonnut tikapuilta leikkiessään ja vanhemmat ovat lamaantuneita. Onnettoman ajankohdan takia tapaus saa tutkijakseen aloittevan poliisin Henrik Holmen, joka kuitenkin Inger Johannen tavoin alkaa aavistella ettei kyseessä ollut onnettomuus.

Kirja kuuluu Anne Holtin Inger Johanne Vik -sarjaan, jota olen aikani karsastanut koska pidin Hanne Wilhelmsen -sarjasta enemmän. Mutta tällä kirjalla Anne Holt vihdoin sai minut innostumaan Inger Johannesta - Kuollut kulma on mielestäni paras lukemistani Holtin teoksista. Sinänsä on toki harmittavaa että innostun Inger Johanne -sarjasta vasta nyt, mutta ehkä parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Kuolleen kulman aihe on tärkeä. Holt nostaa esiin sen, ettei lasten pahoinpitely ole mahdotonta vauraassakaan perheessä, jossa ulkoiset puitteet ovat kohdallaan. Holt käsittelee asiaa taitavasti ja koskettavasti. Pidin kovasti etenkin Henrik Holmesta, joka osoittautui oikeastaan aika sympaattiseksi ja pikkuisen hauskaksikin tyypiksi - kuulisin hänestä mielelläni lisää seuraavissa kirjoissa.
"Oli liian myöhäinen yö, liian varhainen aamu, liian monta traagista ihmiskohtaloa yhden ihmisen ymmärrettäväksi.
Niinpä Inger Johanne keskittyi suremaan vain yhtä.
Hän itki pienen pojan takia, jota vanhemmat eivät olleet kyenneet pitämään hengissä hieman yli kahdeksaa vuotta pidempään. Inger Johanne suri Sanderia, painavaa, herkkää ja rajua poikaa, joka oli juuri saanut paloauton jota ei ehtinyt koskaan rikkoa."
Gummerus, 2013
Sivuja: 288
Alkuteos: Skyggedød
Suomentanut Outi Menna

4 kommenttia:

  1. Minulle tämä on Holtilta paras! Saat syyttäää minua, että Johanne Vik on päässyt esille Hannea enemmän;) Otin aikanaan Holtiin yhteyttä luettuani ensimmäisen kirjan, jossa silloin sekasortoinen Johanne mukana ja ehdotin, että Johannelle annettaisiin päärooli: Kirjailija lupasi ja piti sen. Jätin Holtin joksikin aikaa, koska Johanne 'tasaantui' liikaa minun makuuni, mutta tämä kirja on kultaa.

    Moni dekkaristi on tänä vuonna kirjoittanut parhaansa...mm. Slaughter.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaiken takana on Leena Lumi. :D

      Hanne oli tosiaan pitkään suosikkini, mutta tässä kirjassa Inger Johanne kyllä vei pisteet kotiin!

      Tämä vuosi on ollut erinomainen dekkarivuosi!

      Poista
  2. Pitää vierailijana ja dekkarien ystävänä tulla kommentoimaan.. Olen niin eri mieltä Kuollut kulma kirjasta - minusta se oli Holtin huonoin kirja! Siinä ei oikein tapahtunut mitään ja viimeisen rivin lopputulema oli todella suuri pettymys, harmittelin sitä monta päivää ja ihmettelin, voiko oikeasti ärsyyntyä niin paljon jonkun kirjan takia. Mutta kyllä voi. Nyt voi toki sitten odotella, että mitä tuleman pitää, mutta silti olen pettynyt.

    Olen lukenut kaikki Holtin kirjat ja itse pidin ehkä enemmän Hannesta. Myös Annen ja hänen veljensä kirjoittama kirja oli hyvä ja sille kyllä toivon jatkoa.

    Näin siis mielipiteet voi mennä täysin ristiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta. Minä en oikein ole löytänyt Ingeristä sitä minun tulokulmaani ja saatoin vähän innostua siksikin kun tässä kirjassa vihdoin aloin pitää hänestä. Tai oli otollinen ajankohta lukea juuri lukea juuri tälläinen kirja - se on joskus niin pienestä kiinni!

      Ymmärrän hyvin kyllä turhautumisen kun hyväksi odotettu kirja pettääkin.

      Poista