keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

The Weed that Strings the Hangmans Bag (suom. Kuolema ei ole lasten leikkiä) / Alan Bradley

Tutustuin taannoin maanmainioon tyyppiin - nimittäin Alan Bradleyn pikkuvanhaan Flavia de Luceen. Kuuntelin ensimmäisen Flavia-kirjani (The Sweetness of the Bottom of the Pie, suomennettu  nimellä Piiraan maku makea) englanninkielisenä äänikirjana. Kokemus oli mainio ja suosittelenkin sitä mielelläni esim. Helmetin Overdrive-kokoelman käyttäjille. Hassua kyllä, sarjan toisesta kirjasta, The Weed that String the Hangman's Bag, ei löydy äänikirjaversiota joten päädyin ruokkimaan Flavia-nälkääni ihan tavallisella paperikirjalla.

The Weed that String the Hangman's Bagissa Flavian kotikylään tulla tupsahtaa erikoisempi vieras, nimittäin kuuluisa nukketeatteritaiteilija tyttöystävineen. Koska dekkarista on kyse, voitanee päätellä että tarinassa on mukana murhakin, jonka tutkimuksiin Flavia de Luce, kemisti, harrastelijaetsivä ja painajaismainen pikkusisko, luonnollisestikin sekaantuu.

Kehno lukuvire lienee nyt kiusanani sillä nyt ei Flaviakaan oikein maittanut. Sankarittaren veitikkamaisuus oli toki tallella, erityisesti kihersin kohtaukselle jossa nuori neiti de Luce hieman käsittelee sisarensa saamia konvehteja. Voi Flavia, kuinka pirullinen pikkusisko sinä oletkaan!

Arvelen että osittain tarinan koukuttavuus kärsi siitä että varsinaisiin tositoimiin päästiin vasta reippaasti puolen välin jälkeen. Tarinan taustoissa on toki paljon selvitettävää ja myös soppaan sekaantuvaa henkilökaartia on kohtuullisen paljon, jäinkin miettimään sitä olivatko esimerkiksi ihan kaikki juonenpätkät varmasti tarpeellisia tarinan kannalta.

The  Weed that Strings the Hangman's Bag ilmestyy suomennettuna 5.9.2014 nimellä Kuolema ei ole lasten leikkiä. Kirjan kustantaa Bazar.
"You are unreliable, Flavia", he said. "Utterly unreliable."
Of course I was! It was one of the things I loved most about myself.
Elevev-year-olds are supposed to be unreliable. We're past the age of being poppets: the age where people bend over and poke us with their fingers and make idiotic noises that sound like 'boof-boof' - just the thought of which is enough to make me bring up my Bovril. And yet we're still not at age where anyone ever mistakes us for a grown-up. The fact is, we're invisible - except when we choose not to be.
Orion Books, 2010
Sivuja: 342

PS. Tällä kirjalla Kirjabingosta napataan piste ruudusta Dekkari.



2 kommenttia:

  1. Olipa harmi ettei edes Flavia parantanut lukuvirettä :/
    Minäkin pidin sarjan aloitusosasta kovasti ja odotankin tämän suomennosta jo malttamattomana.
    Tykkään tuosta yksinkertaisesta kannesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, sanos muuta. Olin ihan varma että tästä se nyt lähtee taas! Minusta kannessa on mukavan vanhaa tunnelmaa, jännä nähdä millainen Suomi-painoksen kannesta tulee!

      Poista