perjantai 31. heinäkuuta 2015

Heinäkuun luetut ja Melchiorin meininkiä

Heinäkuu - mitä sanoisin sinusta?! Ei ole helle hellinyt... Minun lomani tosin alkoi vasta kuun lopulla enkä aio turhia stressata keleistä. Loma on lomaa ja jollei aurinko näyttäydy, voin kuluttaa aikaa vaikka lukemalla, kirjapino onkin päässyt kohoamaan uhkaavan korkeaksi. (Kyllä vaan, kävi vanhanaikaisesti. Kaikki kirjastovaraukseni saapuivat kerralla...)

Lomani korkkasin Tallinnan reissulla ja muistin vihdoinkin käydä Raatihuoneen torilla etsimässä Raeapteekia, Tallinnan keskiaikaista apteekkia jotta voisin hiukan fiilistellä Apteekkari Melchior -sarjan hengessä. Postauksen kuva on "Melchiorin puodista" jossa on mm. näytillä rohtojen tekemiseen käytettyjä aineksia ja muuta aiheeseen liittyvää. Paikka on pieni mutta kiintoisa - rohtoja tosin en uskaltanut ostaa.

Heinäkuun luetut

Heinäkuun luin 20 kirjaa joista yksi oli sarjakuva, bloggaamattomien kasaankin mahtui 5 teosta. Vietin myös kesäkirjojen viikkoa, jonka aikana luettiin Karoliina Timosta, Tove Janssonia ja Katja Kalliota. Oikein sopivaa luettavaa naisten viikolle! Kuukauden TOP3:een oli tällä kertaa tunkua mutta lopulta sinne päätyi kolme mahtavaa suomalaista naiskirjailijaa, satoi tai paistoi suosittelen tutustumaan hurjan jännittävään Takaikkunaan, nostalgiseen Kesäkirjaan ja voimakastunnelmaiseen Kesäiseen illuusioniin.


Luetut, ei blogatut

Dr. Denis Leary: Why we suck: Feel good guide to staying fat, loud, lazy and stupid (Viking, 2008), 240s.

Minulla ei ollut hajuakaan siitä kuka Denis Leary on kun lisäsin hänen kirjansa lukulistalleni. Pongasin opuksen muistaakseni Maijan lukulistalta, joten kiitokset sinne vinkistä! Kirja sisältää nipun pakinoita, joissa Leary paiskaa lukijan kasvoille ikäviä totuuksia siitä kuinka laiskoja ja ahneita meistä onkaan tullut. Teksti on terävää mutta silti hauskaa ja osuu mielestäni melko hyvin maaliinsakin. Koska osa jutuista käsittelee amerikkalaisia julkkiksia, eivät kaikki pakinat osuneet kohdallani ihan maaliinsa mutta kokonaisuutena Why we syck oli kuitenkin mukava ja ajatuksia herättävä luettava.

Fredrik Backman, suom. Riie Heikkilä: Britt-Marie kävi täällä (Otava, 2015), 378s.

Reiluuden nimissä on ehkä mainittava että Fredrik Backmanin Britt-Marie kävi täällä kärsi onnettomasta mielleyhtymästä. Elämässäni nimittäin on eräs Britt-Marien tapainen rouvashenkilö joka silloin tällöin saa minut ... turhautumaan (lue: repimään hiuksia päästäni) ja tästä yhteydestä oli hirmuisen vaikea päästä eroon vaikka Britt-Marie ihan sympaattiseksi tapaukseksi osoittautuikin. Kirjaa mainostetaan naispuolikseksi Mielensäpahoittajaksi mutta kyllä tässä nuotanvedossa Kyrö vie minusta edelleen voiton - kirkkaasti.

Mike Costa, Emiliano Urdinola ja Omar Francia: God is Dead, volume three (Avatar, 2014)

Heinäkuun sarjisosastosta huolehti Mike Costan käsikirjoittama, Emiliano Urdinolan ja Omar Francian God is Dead, volume three -kirja. Aihe, kaikenmaailman jumaluuksien välinen sota, tuntui sinällään antoisalta aiheelta josta voisi keksiä kaikenmoista hauskaa tai joten nappasin kirjan lainaan huomaamatta että kyseessä on sarjan kolmas osa. Tästä syystä tarinan taustat jäivät vähän hämäriksi minulle, kirjassa kun mennään eteenpäin hurjaa vauhtia ja niin ihmiset kuin jumalatkin saavat melkoista kyytiä. Ymmärryksen puutteen lisäksi en oikein innostunut sarjan hahmoista ja kun piirtäjä/jumaluudetkinvaihtui kesken kirjan, into laski entisestään. Eipä silti, kyllä kirjan parissa aika hurahti ja mukana on muutama hauskakin keksintö.

Antti-Juhani Wihuri: Mindfulness työssä (Talentum, 2014), 304s.

Mindfulness työssä sattui luettavakseni onnettomaan ajankohtaan. Meneillään oli pahin mahdollinen kesäkiire ja olin ehtinyt jo hukata puolet laina-ajasta ennenkuin tartuin koko kirjaan, pakkolukemisen paine iski. Jossain aivojeni stresaantuneessa sopukassa kyllä ymmärsin että tästä mindfulness-hommelista voisi hyvinkin olla iloa minulle mutta vaikka kuinka yritin, en todellakaan ollut siinä mielentilassa että olisin aidosti pystynyt vastaanottamaan kirjan ideoita. Ideat jäivät siis muhimaan ja uskoisin palaavani näihin teemoihin sitten kun kiireet hieman helpottavat.  Wihurin kirja vaikutti oikein kiinnostavalta ja innostavalta - suosittelen kokeilemaan jos aihe kiinnostaa.

Rory Clements: Martyr (Hatchette UK, 2009), 391s.

Taisin napata vinkin Rory Clementsin John Shakespeare sarjaan Ja kaikkea muuta -blogin Minnalta. Historiallinen fiktio kiinnostaa aina ja ajatuutlens William Shakespearen veljen seikkailuista kiinnosti. Clementsin sarjan aloitus ei ole yhtään hullumpi, vaikkei tämä ihan Shardlake-sarjan rinnalle ylläkään. Lukiessani tulin myös huomanneeksi kännykällä lukemisen huonon puolen: joku saattaa soittaa kesken mestauskohtauksen. Ei hyvä.

Entäs ensi kuussa?

Ensi kuussa ajattelin kokeilla uudenlaista juttusarjaa bloggaamisesta, saapa nähdä onko kyseessä hitti vai huti. (Saa antaa muuten palautettakin!)

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

The Silent Sister / Diane Chamberlain

Mean Streakin innoittamana jatkoin hyväksikoetulla trillerilinjalla ja lainasin Overdriven kokoelmista Diane Chamberlainin The Silent Sisterin. Kirjan lupailtiin olevan hiukan erilainen trilleri ja sellainen passaisi mainiosti piristämään kolean kesämme fillarilenkkejä.

Tarina alkaa tilanteessa jossa 25-vuotias Riley palaa selvittämään äkillisesti menehtyneen isänsä jäämistöä. Perhe on kutistunut kovin pieneksi: Rileyn äiti on kuollut joitakin vuosia sitten ja Lisa-sisko teki itsemurhan teini-ikäisenä. Jäljellä ovat vain Riley ja sodassa fyysisesti ja henkisesti vaurioitunut Danny. Mutta sitten isän arkistoista löytyy lehtileike joka kumoaa kaiken sen mitä Riley on perheestään tiennyt.

Kirjan alkuasetelmat olivat varsin lupaavalta ja aluksi odotukseni olivat korkealla. Melko nopeasti juonesta alkoi nousta esiin tietynlaisia elementtejä joista paljon lukevani ihmisenä tein omia johtopäätöksiäni ja mitä pidemmälle etenin, alkoi näyttää siltä että veikkaukseni osuisivat oikeaan. Tämä hiukan ärsytti koska pidän kovasti kirjailijoista jotka saavat pitävät minut lukijana varpaillani ja onnistuvat yllättämään.

Koin The Silent Sisterin hiukan epätasaisena luettavana: toisaalta juonessa on jotain kiinnostavaa, toisaalta taas tiettyjä asioita alleviivattiin ehkä liiaksikin. Riley päähenkilönä alkoi myös raivostuttaa tuuliviirimäisyydellään: hän haluaa selvittää jäämistön nopeasti, hän haluaakin aikaa yksinoloon, hän haluaa rakentaa suhteen veljeensä tai sitten ei... Kirja sopi sinällään tyydyttävästi rentoon lenkkikuuntelemiseen mutta parempaakin luettavaa löytyy.

Macmillan Audio, 2014
Kesto: 11h 39min
Lukija: Susan Bennett

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Mean Streak / Sandra Brown

Sandtra Brownin Mean Streak putkahti Helmetin Overdrive-kokoelmaan juuri silloin kuin kärsin pahasti e-kirjavajeesta. Valintakriteerini eivät olleet kummoiset: jos kyseessä on dekkari, äänikirja ja se on saatavilla heti, minä lainaan.

Maratoonaava tohtori Emory Charbonneau loukkaantuu yksinäisellä juoksulenkillään vuoristossa. Nainen herää syrjäisestä vuoristomökistä salaperäisen muukalaisen kanssa joka ei suostu paljastamaan naiselle nimeään ja estää kommunikoinnin ulkomaailman kanssa.

Kirjan alkuasetelma kuulosti vähän ennalta-arvattavaltakin näin dekkareiden ahmijan näkökulmasta mutta voin vakuuttaa että Sandra Brown on kyllä ladannut romaaniinsa ihan mukavasti yllätyksiä ja käänteitä. Varsinkin kirjan alkupuoli hurahti mukavasti miettiessä yrittäessäni hapuilla punaista lankaa. Mielipiteeni vaihteli kovasti: oliko Emory sittenkin vain vainoharhainen ja vuorten heppu olikin vain laupias samarialainen? Vai oliko herralla pahat mielessään? Pidän kovasti kirjoista jotka tempaavat tällä tavoin lukijan mukaansa arvailemaan ja kyseenalaistamaan. Kirja kattaa vain muutaman päivän tohtorin elämästä, mutta voi pojat, niissä päivissä onkin sitten säpinää!

Mutta. Se, mikä minua hiukan Mean Streakissa vaivaa, on tietynlainen mustavalkoisuus. Hyvät ovat todella hyviä tyyppejä ja pahikset pahoja. Lukija huomaa melko nopeasti kumpaan kaartiin kukin kirjan henkilöistä kuuluu ja se häiritsee. Myös muutama muukin sai minut kurtistelemaan kulmiani, en oikein jaksanut uskoa Emoryn toimivan juuri kuvatulla tavalla. (Mutta jätetään asia sikseen ettei juoni spoilaannu.) Loppua kohden tarinaan hiipi myös viihdekirjamaisuutta, jonka muistan etäisesti aiemmista kokemuksistani Brownin kirjojen kanssa. Tämä ei varsinaisesti haitannut, korkeintaan jouduin hiukan punastelemaan kuunnellessani seksikohtauksia työmatkalla. (Onneksi heinäkuisina aamuina on sen verran vähän liikennettä että kukaan tuskaan huomaa mitään. Hih.)

Blackstone Audio, Inc., 2014
Kesto: 11h, 50min
Lukija: Jonathan Davis

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Kesäkirjojen viikko: Säkenöivät hetket / Katja Kallio

Kesäkirjojen viikko päättyy Katja Kallion Säkenöiviin hetkiin, joka on kärsivällisesti odottanut hyllyssäni vuoden lukemistaan. (Ostin kirjan itselleni viime kesänä, mutta tuolloin oikea lukuhetki koittanutkaan mutta nyt sen houkutteli esiin kolea kesämme. Elämän pieniä outouksia...)

Säkenöivien hetkien tarina alkaa vuoden 1914 Hangosta, jossa kesää viettämässä Pension Bellevuessa ovat Inga Troberg ja hänen tyttärensä Elly. Elly haaveilee seikkailuista uuden ystävänsä, ylhäisen Eupraksian kanssa, mutta kohtalo puuttuu peliin ja kaikki muuttuu. Vuosia myöhemmin kohtaamme uudelleen Ellyn, hänestä on tullut vaimo ja äiti Harrietille, Beatalle ja pikku-Sylvalle. Ja kuten, on unelmia, särkyneitä haaveita ja hyvästejä.

Säkenäivät hetket oli kesäkirjoistani se, joka osoittautui pieneksi pettymykseksi. Kirja oli ihan mukavaa luettavaa, muttei unohtumaton, ei sellainen säkenöivä lukukokemus jota odotin. En myöskään kokenut Säkenöiviä hetkiä varsinaiseksi kesäkirjaksi vaikka Emmi Kyytsösen upea, nostalgiaa henkivä kansikuva lupaileekin rantatunnelmia. (Hetken aikaa mietin jopa copycat-kansikuvan lavastamista kannesta, mutta en taitaisi osata tehdä kunniaa alkuperäisteoksen kaunottarille.)

Säkenöivät hetket on sukutarina, kertomus naisista ja virheistä, joita ehkä toistetaan useammassakin sukupolvessa. Tarinalla ei tunnu olevan selkeää draaman kaarta tai juonta, asiat ikäänkuin vain tapahtuvat lukijan seuratessa vierestä mikä tavallaan on miellyttävää ja kepeää mutta silti tunnen etten pääse kylliksi sisälle henkilöiden persoonallisuuteen ja siksi kokemus jäi osaltani etäiseksi.

Kirjan on hiljattain lukenut myös Suketus, jonka blogista löytyy myös lisää linkkejä Säkenöivien hetkien blogiartikkeleihin.
Jag från ord till usa, vill en värld förtjusa.
Vill ni se en stjärna, se på mig!
Näillä askelilla, joita jonkinlainen hänelle annettu lupaus tuntuu siivittävän, Beata astelee keveästi yli männyn ilmajuurien, ja niin tehdessään hän tietää yhden säkenöivän hetken ajan, että hän on ollut aina olemassa, ja tulee aina olemaan.
Otava, 2013
Sivuja: 413

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Kesäkirjojen viikko: Kesäkirja / Tove Jansson

Sain ajatuksen kesäkirjojen teemaviikosta viime vuonna mutta se jäi aikanaan toteuttamatta. Tänä vuonna sain sentään ryhdyttyä tuumasta toimeen ja Tove Janssonin Kesäkirja oli aivan ehdottomasti listallani. Mieleni on tehnyt jo jonkin aikaa lukea Janssonin romaaneja mutta aiemmin en ole saanut ryhdyttyä tuumasta toimeen. Kesäkirjojen viikko - mikä ihana tekosyy!

Kesäkirja kertoo isoäidistä, isästä ja pikku-Sophiasta, jotka viettävät kesänsä saaressa Suomenlahdella. Kirjalla ei ole varsinaista juonta, se tuntuu koostuvan enemmänkin hetkistä kesän aikana. Suurta draamaa ei todisteta, ellei sellaiseksi lasketa Myrskyä tai sitä, kun isä viettää aikaansa merirosvojen kanssa.

Sana kesäkirja kuvaa loistavasti Kesäkirjaa. Voimakkaimmin minulle nimittäin jäi mielen lukemisen mieleen palauttama nostalgia, johon sekoittui sekä haikeutta että onnea ja iloa. Kirja vei minut hetkeksi lapsuuden kesiin mummolassa, päiviin jolloin sileät uimakalliot Päijänteen rannalla tuntuivat lämpimiltä auringossa, muurinpohjalettujen tuoksuun ja kesään joka tuntui aina kestävän ikuisesti. Ja mummiin. Miten näin pieni ja kevyt kirja voikin aiheuttaa tälläisen ikävän?!

Kesäkirjassa on jotain samanlaista muumeissakin. Janssonin teksti on vähäeleistä ja arkista, mutta silti kaunista ja runollista. Toiset kirjailijat vain osaavat sanoa niin paljon niin vähin sanoin ja vaivattomasti. Teksti on kotoisaa ja elämän kepeyttä ja kirjoa ylistävää, mukana on muumien iloisuutta ja viisautta.
"Joka kerta yöt pimenevät aivan huomaamatta. Jonain iltana elokuussa sitä menee ulos asialle ja yhtäkkiä kaikki on sysipimeää, iso lämmin musta hiljaisuus talon ympärillä. Jatkuvasti on kesä, mutta se ei enää elä, se on seisahtunut kuihtumatta eikä syksy ole vielä valmis tulemaan. Tähtiä ei vielä ole, vain pimeää. Silloin haetaan paloöljykanisteri kellarista, se saa seistä porstuassa, ja taskulamppu ripustetaan paikalleen ovinaulaan."
WSOY, ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi vuonna 1973
Alkuteos: Sommarboken
Sivuja: 135
Suomentanut Kristiina Kivivuori

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kesäkirjojen viikko: Kesäinen illuusioni / Karoliina Timonen

Lupailin kesäkuun koostepostauksessa että yrittäisin järjestää kesäkirjojen viikon ja tästä nyt starttaa! Karoliina Timosen Kesäinen illusioni kuuluu tähän kategoriaan selvästi, jo pelkkä kansi (joka muuten on upea) tuo mieleen helteen ja hehkuvan kuumat vartalot hiekalla. Kansien välistä löytyy kuitenkin jotain ihan muuta...

Kesäinen illuusioni sijoittuu helteiselle Saimaalle. Eroamassa oleva Klarissa on vuokrannut kesäksi Piiliniemen saaren kesäpaikakseen, tarkoituksenaan rentoutua ja kirjoittaa. Sitten vastakkaiselle Variskallion saarelle ilmestyy iltaisin jazzia soittava vuokralainen isoinen veneineen ja Klarissan mielenrauha rikkoutuu.

Timosen kesäkirja oli lukukokemuksena vaikuttava. Kesä tuli - ainakin kirjan avulla - ihan iholle asti ja muistelin helteen tuntua ihollani hieman kateellisena sillä tätä kirjoittaessani kesän ensimmäinen helleaalto oli päättynyt  ja tuttu pilvinen harmaus oli palannut. Timonen luokin kirjassaan tunnelmia tyylikkään vaivattomasti, kesäisestä keveydestä kohta myrskyn synkkyyttä.

Kesäinen illuusioni oli nautinnollinen lukukokemus joka piti otteessaan aivan viimeiseen lauseeseen saakka. Kirja on ehkä pieni mutta moitteettoman eheä kokonaisuus jota voi suositella ihan mielellään!
"Alussa, hänen tullessaan, on nähtävissä toivo, että se olisi toisenlaista - tai että hän olisi toisenlainen. Sellainen on kuvitelma, kun tullaan kaupungista maalle. Katujen melusta metsän hiljaisuuteen.Koska metsä sen yleensä tekee. Siinä hän seisoo ja katsoo tummia puita, kuulee kuisketta. Jotakin liikahtaa mielessä, ja silloin jo se on selvää, mutta ei vielä hänelle."
PS. Kesäiseen illuusioni kuuluu olennaisesti myös musiikki ja kirjailija onkin koonnut tarinassa soitetut kappaleet omalle soittolistalleen, joka löytyy Spotifystä haulla Karoliina Timonen.

WSOY, 2015
Sivuja: 165
Kansi: Anna Makkonen

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Pedon palkka (Guido Brunetti #21) / Donna Leon

Olen kehittänyt jonkinlaisen tunnesiteen Donna Leonin Brunetti-sarjaan. Guido Brunetti perheineen on jonkinlainen ihanneperheeni, jo pelkästään heidän ateriansa kuulostavat fantastisilta. Ja signorina Elettra saattaa olla ammatillinen esikuvani. Pidän näistä ihmisistä ja heidän elämäntyylistään, mutta itse dekkareista en aina jaksa enää olla innoissani. Viimeisimmistä kirjoista kun on tuntunut olevan puhti poissa, mitä tietysti selittää sekin että esim. Pedon palkka on jo sarjan 21. teos. Kaiketi on ihan ymmärrettävää että jossain vaiheessa ilmenee pientä urautumista...

Pedon palkassa Guido Brunetti alkaa tutkia kanavasta löytyneen miehen tapausta. Pian käy ilmi että kyseessä on puolisostaan eroamassa oleva eläinlääkäri, joka sivutyökseen tarkistaa teuraseläimiä.

Minusta on mahtavaa etä Brunetti-sarja on ollut näinkin pitkään elinvoimainen ja vaikka odotukseni sarjan suhteen olivatkin melko laimeat, osoittautui Pedon palkka kuitenkin odotuksiani paremmaksi, kenties jopa Leonin kirjasarjan mittapuulla suorastaan hyytäväksi jännäriksi. Pidän kovasti siitä että Donna Leon kirjoittaa teoksiinsa usein myös ideologisia elementtejä eikä tämäkään kirja ole poikkeus. Tarinan hyytävyys juontaakin juurensa tällä kertaa Leonin viestiin eläinten kohtelusta ja ihmiskunnan ahneudesta - pelottavinta ehkä onkin se, ettei kyseessä ole vain kirjailijan mielikuvituksen tuote.

Dekkarina Pedon palkka ei ole napakymppi ja tiedostankin olevani säälittävän puolueellinen mielipiteissäni, en vain vieläkään ole kyllästynyt Venetsiaan ja sen persoonallisiin asukkeihin. Juonellisesti tarina on hiukan ennalta-arvattava, pahikset ja ongelmapesäkkeet kyllä erottuvat tekstistä selvästi, samoin kuin Madelungin taudin olevan hiukan turha sivuraide. Silti, minun kirjoissani Venetsia, maisemineen ja ruokineen, sekä nämä mahtavat henkilöhahmot painavat yhä yllättävän paljon!

Otava, 2014
Sivuja: 301
Alkuteos: Beastly Things
Suomentanut Kristina Rikman

torstai 16. heinäkuuta 2015

Kaksi brittitrilleriä: The girl on the train (Paula Hawkins) ja Second life (S.J. Watson)

Kesän koleissa helteissä hyppysiini osui parikin tuoretta brittitrilleriä: Paula Hawkinsin The girl on the train ja S.J. Watsonin Second life. Koska kirjat sattuivat osumaan hyppysiini samoihin aikoihin ja löysin niistä tietynlaista samankaltaisuutta, päätin laiskana bloggaajana niputtaa kaksi kirjaa samaan postaukseen.

Paula Hawkins: The girl on the train

The girl on the train -kirjasta on kuulunut jo jonkin verran ennakkopöhinää ja sitä on verrattu Gone girl -trilleriinkin. Kiinnostuin, joten pistin kirjan tilaukseen. The girl on the trainin alkuasetelma tuntuikin kiinnostavalta, jopa hitchcockmaiselta, sillä tarina alkaa kun työmatkallaan oleva Rachel näkee junan ikkunasta suudelman.  Ja sitten nainen, jonka Rachel näki katoaa mutta mitkä alkoholisoituneen naisen muistoista ovat totta?

Tarinaa kuljetellaan eteenpäin kolmen naispuolisen kertojan voimin, joista Rachel  on äänessä eniten. Muina kertojina ovat Megan, tarinan kadonnut nainen ja Anna, nainen jonka kanssa Rachelin ex-mies on nyt naimisissa. En lukijana arastele ikäviäkään tyyppejä kirjoissa mutta tarvitsen silti jonkinlaisen tulokulman johonkin kirjan henkilöistä. Valitettavasti tämän kirjan kohdalla en kuitenkaan onnistunut: Rachel jäi mieleeni lähinnä rasittavana jahkailijana, Megan oli etäinen ja Anna lähinnä ärsyttävä itsekkyydessään.

The girl on the train herätti sekavia tunteita. Kerronta oli vetävää ja koukuttavaakin ja etenkin loppukohtaus oli varsin toimiva. Mutta etenkin Rachel päähenkilönä tuskastutti enkä ole ihan varma uskonko ihan kaikkiin kirjan ajatuksiin.  Kirja ilmestyy suomennettuna elokuussa Otavalta nimellä Nainen junassa ja veikkaan että se tulee löytämään tykkäänsä, vaikka itse kompastuinkin päähenkilön persoonallisuuteen.

Doubleday, 2015
Sivuja: 316

S.J. Watson: Second Life

Peukutin pari vuotta takaperin kovasti S.J. Watsonin kirjaa Kun suljen silmäni ja siksi huomatessani Second Lifen putkahtaneen Helmetin Overdrive-kokoelmaan, napautin itseni heti varausjonon jatkoksi. Second Lifen päähenkilö on mukavan keskiluokkaista elämää elävä Julia, jonka sisar Kate murhataan. Murha saa Julian tutkimaan mm. Katen tietokonetta ja pian selviää että sisko on etsiskellyt nettiseksiseuraa. Julia haluaa löytää sisarensa tappajan joten hän luo itselleen profiilin palveluun.

Aloitin Second Lifen toiveikkaana, mutta fiilikseni laskivat pian. Julia, kuten The girl on the trainin Rachelkin, on alkoholisti ja kirjallisen kanssasiskonsa tavoin jokseenkin epälooginen haahuilija. Toki Rachelin ensimmäisenä motiivina on Katen murhaajan löytäminen mutta se tuntuu unohtuvan kovin, kovin helposti kun netistä löytyy Lukas-niminen hottis joka saa naisen unohtamaan elämänsä ja perheensä lähes sormiaan napsauttamalla. Jostain syystä minun olikin vaikeaa samaistua Juliaankaan...

Second Life suhteen voin ihan reilusti sanoa etten oikein innostunut lukemastani. En oikein jaksanut ymmärtää Julian logiikkaa ja juonen käänteet olivat melkoisen ennalta-arvattavia. Jopa se "iso käännekin". Kirjaa voisi kai luonnehtia vaikka sanoin: "Nainen sotkee elämänsä". Näistä kahdesta trilleristä voittajaksi valitsisin The girl on the trainin joka kuitenkin oli asetelmiltaan tuoreempi ja kekseliäämpi kuin kilpasiskonsa Second Life.

HarperCollins, 2015
Sivuja: 425

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Kirjabloggaajat kirjastojen puolestani: minun kirjastoni

Tänään 15.7.2015 kirjablggaajat tempaisevat kirjastojen puolesta esittelemällä oman kirjastonsa. Tempauksella bloggaajat tahtovat osoittaa tukea kirjastoille ja kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilymistä. Enemmän aiheesta sekä linkkilista osallistujen blogeihin löytyy La petite lectrice -blogista.

Kirjastolaitos on mielestäni mahtava juttu, olen ollut suurkuluttaja ekaluokkalaisesta saakka. Ensin lainailin äidin kortilla ja oman kirjastokortin saaminen oli tosi kova juttu. Sen jälkeen vain taivas ja kirjastokassin koko ovat olleet rajanani, muistan nimittäin raahanneeni kotiin massiivisia kirjakasoja. (Jotkut asiat eivät ole muuttuneet paljoakaan noista päivistä...) Ensimmäinen kirjastoni ei kuitenkaan enää sijaitse vanhassa tutussa paikassaan Oulunkylän ala-asteen yhteydessä joten sen esitteleminen ei valitettavasti onnistu.

Käänsin siis katseeni nykyhetkeen ja esittelenkin teille oman kotikirjastoni, Malmin. Olen kolunnut näiden hyllyjen välissä jo monta vuotta ja kirjasto onkin minulle yllättävänkin rakas paikka jonka ovista on aina kiva käydä sisään.Malmin aineistoa on nähty blogissakin melkoisesti, laskujeni mukaan n. 683 kappaletta lukemistani kirjoista kun on kirjastolainoja.

Kiva henkilökunta, oivalliset kirjavalikoimat - en voi valittaa. Lempparipaikkojani ovat Bestseller-hylly (joka on aina pakko tarkistaa ihan ensimmäiseksi vaikka lukupino olisikin jo korkea ennestäänkin) ja sarjishylly, josta olen löytänyt muutamia ihan mahtavia kirjoja. Kuluneen vuoden sisällä kirjastoon ovat putkahtaneet myös lautapelit joka mielestäni on oikein hyvä uutuus. Ison kiitoksen haluan myös e-kirjastosta joka ehkä on paras juttu aikoihin: e-kirjoja ja äänikirjoja muutaman napin painalluksen päässä. Ilmaiseksi. Kiitos!!!

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Vallan linnake / Jesper Malmose

Olen mainnonnan uhri. Telkkarissa pyörineet mainokset Vallan linnake -tv-sarjasta saivat minut nimittäin lainaamaan Jesper Malmosen Vallan linnake -kirjan joka ilmeisesti pohjautuu kyseiseen telkkarisarjaan.  Mitä? Taidan olla vähän vanha mutta minusta ajatus telkkarisarjaan pohjautuvasta kirjasta tuntuu hiukan oudolta, jopa takaperoiselta. Tätä kirjoittaessani olin nähnyt sarjasta vasta ensimmäisen jakson, joka noudatteli joissain kohdin jopa sanasta sanaan kirjan dialogia, mikä tuntui toisaalta ymmärrettävältä mutta toisaalta vähän kummalliseltakin, jos ajattelee tätä mielestäni erikoista marssijärjestystä. Televisiosarjan kirjoittajien joukossa ei mainita Jesper Malmosen nimeä lainkaan ja ajauduinkin lukiessani miettimään, mikä hänen roolinsa kirjan luomisessa on, jos juoni ja henkilöt - jopa osittain dialogi - on jo jonkun toisen kirjoittamaa?!

Kysymys Malmosen osuudesta kirjan luontiin painoi mieltäni yllättävän paljon ja voisin sanoa sen myös vaikuttaneen lukukokemukseen. Käsikirjoittajat toki saavat mainintansa kirjan sisäsivuilla jne, joten ketään tässä ei varmaankaan riistetä mutta lukijana toki toivoisin kirjan tuovan sarjaan lisää sisältöä, ei vain toistavan sen viestiä.

Mutta se mussutuksesta. Olen usein viihtynyt poliittisten trillereiden parissa eikä Vallan linnake ollut yhtään hullumpi lajityyppinsä edustaja. Asetelma toki on tuttu jo useammistakin koti- ja ulkomaisista romaaneista, joissa perheellinen nainen päätyy yllättäen poliittiseksi johtajaksi, mistä sitten seuraa tiukkoja tilanteita ja valintoja perheen ja uran välillä. Pidin kuitenkin siitä kuinka lempeä mutta rohkea Birgitte Nyborg, tarinan sankaritar, on.  Myös poliittisen väännön raadollisuudesta oli kiinnostavaa lukea, etenkin kun Suomen eduskuntavaalitkin ovat vielä tuoreessa muistissa.

Kokonaisuutena Vallan linnake on siis kohtuullisen kiinnostava poliittinen trilleri, joka tarjoili lukijalle varsin kiinnostavia kiemuroita. Jos olet jo tutustunut Vallan linnake -sarjaan, saattaa kirjan sisältö kuitenkin tuntua hiukan liiankin tutulta...

Into, 2014
Sivuja: 424
Alkuteos: Borgen
Suomentanut Päivi Kivelä

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Pari kirjaa rahasta: Vaurastu kuin Warren Buffet ja Nainen ja rikastumisen taito

Mika Hyttinen: Vaurastu kuin Warren Buffett

Warren Buffett on aikamme tunnetuin ja menestynein sijoittaja joten luonnollisestikin nappasin kirjan Ellibs-kirjastosta luettavakseni. (Minäkin vaurastuisin mielelläni kuin Warren Buffett, kukapa ei?) Ekonomisti Mika Hyttisen tietokirja onkin sinällään ihan selkeää luettavaa joskin aloittelijan sijoitusoppaaksi kirja ei ehkä käy, jonkinlaisia pohjatietoa olisi hyvä olla. Supersijoittajan teesit kyllä käyvät teoksen myötä selviksi mutta aiheeseen perehtyneelle kirja ei ehkä tarjoa kovin montaa uutta ajatusta.

Kirjan ystävänä moittisin kirjan rennoksi tarkoitettua, hivenen jutustelevaa sävyä joka luo ristiriitaista tunnelmaa faktapitoiseen sijoituskirjaan. Sen sijaan olisi Buffettin ideoiden käytännön toteutuksesta olisi hyvä tarjota esimerkkejä ja ohjeistusta tavissijoittajalle, jolla ei välttämättä ole esimerkiksi kykyä analysoida yrityksen liikkeenjohtostrategioiden toimivuutta.

Kokonaisuutena kirja on rento kurkistus taitavan sijoittajan ajatusmaailmaan. Jos sijoittaminen kiinnostaa eikä Warren Buffett ole entuudestaan tuttu, suosittelen tarttumaan tähän kirjaan.

Talentum, 2014
Sivuja: 178

Emilia Kullas ja Ninni Myllyoja: Nainen ja rikastumisen taito

Sain aluksi Nainen ja rikastumisen taito -kirjasta samanlaiset vibat kuin vaikkapa naisille suunnatuista pinkeistä ja kukallisista työkaluseteistä. Ennakkoluulot ja pienoinen ärsytys iskivät kun mietin miksi naisille pitäisi erikseen kirjoittaa oma sijoituskirja - osaammehan mekin lukea! Onneksi kansi ei sentään ollut vaaleanpunainen - siinä sitä olisi ollut nieltävää!

Sitten aloin lukea ja nyt syön tässä sanani. Nainen ja rikastumisen taito ei nimittäin ollut yhtään hullumpaa luettavaa, Kullas ja Myllyoja ovat selkeitä, havainnollistavia ja hauskoja, luopumatta silti asiallisuudesta. Eri sijoitusmuodot käydään läpi, samoin kuin oman sijoitussuunnitelman tekeminen. Suunnittelman ja omien tarpeiden hahmottaminen onkin aluksi varmasti se suurin kompastuskivi mutta kirjoittajat tekevät tässä hyvää työtä rohkaistessaan tulevia moguleita. Ison plussan annan siitä kuinka kirjassa havainnollisestaan säännöllisen, pitkäjänteisen sijoittamisen tärkeyttä, jo suhteellisen pienelläkin pääomalla pääsee parissakymmenessä vuodessa sangen mukaviin tuottoihin.

Verrattuna Mika Hyttisen kirjaan Vaurastu kuin Warren Buffett on Nainen ja rikastumisen taito reilusti hauskempi ja selkeämpi kokonaisuus vaikka kansien väliin on saatu vähän kevyemminkin sulateltavaa asiaa mm. eri elämäntyyleistä ja niiden rahoittamisesta. Kirjan tarkoitus on hyvä, se haluaa herätellä ikäloukuissaan pyristelevät naiset kiinnostumaan omista raha-asioistaan ja säästämisesta tulevaisuutta varten millä on varmastikin tasa-arvoistava vaikutus.

Vaurastu kuin Warren Buffett menee hiukan syvemmälle sijoitusmaailmaan kuin Nainen ja rikastumisen taito mutta kohderyhmätkin ovat selkeästi erilaiset. Aloittelevalla sijoittajalle Kullaksen ja Myllyojan kirja on nappivalinta - suosittelen tarttumaan siihen silloinkin jos olet vain joskus pohtinut säästämisen aloittamista.

Talentum, 2014
Sivuja: 216

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Speaking among the bones (Flavia de Luce #5) / Alan Bradley

Kuuntelin taannoin juniorietsivä Flavia de Lucen seikkailujen neljännen osan (aiemmat juttuni kirjasarjasta) ja jäin pikkuisen koukkuun. Alan Bradley osaa heitellä melkoisen nokkela heittelemään pieniä koukkuja jotka saavat lukijan siinä määrin uteliaaksi että lukemista mielellään jatkaisi heti seuraavaan kirjaan. Oma lukunsa on tietysti Flavia-tyttönen, jota nokkelampaa sankaritarta saa hakea!

Sarjan viidennessä osassa tapahtuu paljon jännittää Flavian kotikylän kirkossa, siellä nimittäin kaivetaan esiin Pyhän Tancredin hautaa ja piispan mukana haudattuja esineitä. Flavia luonnollisestikin hankkiutuu kirkon kryptaan seuraamaan arkun avaamista mutta sieltäpä löytyykin hiukan tuoreempi ruumis, nimittäin seurakunnan kanttori...

Kirja on monin tavoin tuttua ja tasalaatuista Alan Bradleytä, tarjolla on dekkarimeininkiä kirpakalla huumorilla ja muutamalla sydäntä vääntävällä kohtauksella höystettynä. Myönnettäköön että itse dekkarin juoni ei ole mielestäni aivan kekseliämmästä päästä ja pahikset ehkä hiukan liiankin itsestäänselviä tapauksia mutta mielestäni tämän sarjan sydän on nimenomaan Flavia, johon on helppo rakastua. Hän tuntuu tässä vaiheessa sarjaa jo tutulta ihmiseltä jota haluaisi suojella paitsi murhaajilta myös oman perheen aiheuttamalta pahalta mieleltä. Olenkin kurtistellut useamman kirjan ajan kulmiani de Luceille jotka tuntuvat joskus olevan kovin kylmiä perheensä kuopusta kohtaan.

Kirjan kokonaisuus on ehkä hitusen sekava, mutta kaikki johtolangat sidotaan lopussa huolellisesti yhteen ja luvassa onkin ehkä sarjan tähän astisista vauhdikkaimpia kohtauksia - kävin lenkkini läpi kuin sumussa, kaikki ajatukseni olivat niin kirjaan keskittyneitä ettei edes minua väsyttänyt. Ja voi pojat, minkälaisen koukun kirjailija heittääkään aivan viimeisessä lauseessa!!  (Melkein aioin käydä klikkaamassa jo Audiblesta seuraavankin kirjan luettavakseni mutta ei makeaa mahan täydeltä...)
"When I'm feeling blue, I think about syanide."
Whole Story Audiobooks, 2013
Kesto: 9h 23min
Lukija: Sophie Aldred

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Uusi maa (MaddAddam #3) / Margaret Atwood

Yksi Kirjan vuoden lukuhaasteen huippukohdista on ollut trilogia-kategorian pisteen ansaitseminen, Margaret Atwoodin kirjat ovat huikeita ja näitä on kolme!! (Enemmän on enemmän, laadukkaissa lukukokemuksissakin.) Sain siis vihdoinkin MaddAddam-trilogian viimeisen suomennoksen hyppysiini ja Uusi maa totisesti lunasti odotukseni!

Kirja jatkaa melko tarkkaan siitä mihin Herran tarhurit jäi ja Uusi maa keskittyykin nimensä mukaisesti kuvaamaan sitä millaiseksi uusi ihmiskunta muotoutuu. Koska kyseessä on trilogian viimeinen osa, jätän juonikuvauksen sikseen ja keskityn vain hehkuttamaan itse kirjaa. Tarhureiden tarina ei ehkä lumonnut samassa mittakaavassa kuin trilogian aloittava Oryx ja Crake, mutta ihmiskunnan kohtalo oli vaakalaudalla joten pakkohan se on lukea.

Kirja osoittautui todella koukuttavaksi ja teinkin komeasti univelkaa sen takia.  Oli huikeaa poimia Atwoodin taitavasti sirottelemia tiedonmurusia ja kokea ahaa-elämyksiä - kirjailijan luoma maailma on laaja ja yksityiskohdissaan herkullisen värikäs. Vaikka kirjan maailman kuva onkin synkkä, se ei ahdista tarinan upean mustan huumorin takia. Mm. kerronnan jaksottaminen kohtauksilla joissa kerrotaan crakelaisille tarinaa on nerokasta ja hulvatonta. Myös erään tietyn voimasanan käyttö kirvoitti kikatuksen jos toisenkin..

Nyt, väsyneenä ja onnellisenä, luulen että Atwood on noussut yhdeksi kirjailijaidoleistani.  En oikein osaa kirjoittaa mitään älykästä ja objektiivista Uudesta maasta, sillä olen hyvän lukukokemuksen jälkeisessä onnen huumassa - antakaa siis anteeksi hehkutukseni, se tulee suoraan sydämestä!
"Kaikki ne vuodet sinä olit minun pelastukseni, hän tahtoisi sanoa. Mutta ei sano."
Otava, 2015
Sivuja: 559
Alkuteos: MaddAddam
Suomentanut Kristiina Drews
Kirjan vuoden lukuhaaste: trilogia

lauantai 4. heinäkuuta 2015

The Last Anniversary / Liane Moriarty

Kesän tohinassa aloin kaipaamaan jotain kevyttä luettavaa, sellaista jonka pariin on mukava hypätä silloinkin kun vähän väsyttää. Takuuvarmaa viihdyttäjää etsiessäni mieleen tuli mainio Liane Moriarty, jonka kirjoista mm. Little Lies on jäänyt mieleen mainiona kokemuksena. Moriartyn kaava tuntuu olevan vakavista asioista kertominen pilke silmäkulmassa, maustettuna pienellä mysteerillä ja kokonaisuushan toimii!

73 vuotta sitten sisarukset Connie ja Rose Doughty tekivät järkyttävän löydön kotisaarellaan Scribbly Gumissa. Jack ja Alice Munro olivat kadonneet jättäen vain pienen tyttövauvansa kehtoonsa. Sisarukset adoptoivat Enigmaksi nimetyn lapsosen ja muuttivat Munrojen katoamisen menestyväksi bisnekseksi. Mutta nyt Connie on kuollut ja hän on jättänyt talonsa Sophie Honeywellille, naiselle joka antoi rukkaset Enigman lapsenlapselle. Connien yllätys kuohuttaa sukua mutta Sophiellakin on haasteensa - jostain pitäisi löytää se Oikea.

Kuten juonenkuvauksesta käy ilmi, on Moriarty ladannut kirjaansa teeman jos toisenkin, on parisuhdepulmia, laihduttamista, ongelmia äiti-suhteessa, biologisen kellon tikitystä ja tietysti vielä vanha mysteeri. Ottaen kirjavan kokonaisuuden huomioon on kirja mukavan toimiva paketti vaikka ehkä pientä karsimistakin olisi voitu tehdä. Moriartyn teksti on kuitenkin sujuvaa ja kepeää ja hänen henkilöihinsä on helppo samaistua.

Takana on siis onnistunut lukukokemus, viihdyin mainiosti vaikkei The Last Anniversary ylittänytkään suosikkikirjaani Little Liesiä. Etenkin kirjan tapahtumapaikka, pieni Scribbly Gumin saari tuntui tapahtumapaikkana tuntui kiehtovalta ja jouduinkin taas googlettelemaan ja kehittämään uusia matkahaaveita. Scribbly Gum taitaa olla lähtöisin ihan kirjailijan mielikuvituksesta mutta löysin ihania kuvia noillakin hakusanoilla. Taidankin napata tällä kirjalla itselleni pisteen Kirjan vuoden lukuhaasteessa: Kirja paikasta jossa olet aina halunnut käydä. Australia, mates!

Penguin Books, 2014
Sivuja: 402
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja paikasta jossa olet aina halunnut käydä

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Takaikkuna / Pauliina Susi

Pauliina Suden Takaikkuna alkoi kiinnostaa minua hurjasti kuultuani kirjan aiheen, halusin ehdottomasti tarttua digijännäriin ja onneksi kirja löytyikin kotikirjastoni Bestseller-hyllystä. Kyllähän opuksessa sivuja piisasi mutta lukiessa en sitä huomannut sillä Takaikkuna osoittautui todella koukuttavaksi!

Kun Leia Laine, seksipalveluja ostavien miesten tukipalveluja puuhaava yksinhuoltajaäiti, osallistuu Sanni Tähtimön skandaalinkäryiseen keskusteluohjelmaan, hän ei tiedä millaisen myrskyn silmään joutuu. Aihe saa internet trollit liikkeelle ja vihapuhe täyttää forumit. Samaan aikaan tuore oikeusministeri tekee netissä elämänsä virheen jonka seurauksena hakkeri tekee Leian elämästä helvettiä.

Takaikkuna oli lukukokemuksena ensiluokkainen. Sattuneesta syystä internet ilmiöineen kiinnostaa minua kovasti ja kuten Pauliina Susi todistaa, saa näinkin arkipäiväisistä aiheista leivottua kasaan oivallisen dekkarin. Itseasiassa, koska monet kirjan elementit ovat hyvinkin arkisia, tekee se niistä myös pelottavampia. Koska tämä voisi tapahtua. On ehkä tapahtunut jo.

Kirjaa viedään eteenpäin usean eri kertojan voimin, ääneen pääsevät niin Leia kuin tämän teini-ikäinen Viivi-tytärkin, samoin kuin oikeusministeri Tarmo Häkkilä ja salaperäinen Hakkeri, jolla on taito leikkiä ihmisten elämillä. Kokonaisuus toimii hyvin, jokainen kertojista omaa erilaisen äänen ja tuo jotain uutta tarinaan. Kirjan tahti on huima eikä 550 sivun aikana ehdi todellakaan kyllästymään, niin hurjasti Susi tarinaa kieputtaa. Etenkin loppua kohden tempo oli jo niin hurja ja koukuttava että yöunetkin kärsivät... Tällaista lisää!

"Olen kuullut mitä voi tapahtua, Leia ajattelee. Nyt se tapahtuu minulle."

Tammi, 2015
Sivuja: 555
Kirjan vuosi: Kirja, joka pelottaa sinua